Kuvalista

Lähes kaikki keittivät kahvinsa kahvipannulla
60-luvun loppupuolelle saakka.
Vähitellen kahvipannut korvasi kahvinkeitin. 

Emaliastioiden kulta-aika alkoi 1950-luvulla.
Finelin tunnettuja värikkäitä emaliastioita
valmistettiin Järvenpään Emalissa.
Finel oli tuotemerkki, jota Wärtsilään kuuluva Arabia valmisti.
60-luvun jälkeen emalin suosio alkoi hiipua.
Teräs korvasi emalin.

Keltaisen kahvipannun mallin nimi on Messikalle
ja kuvio on nimeltään Primavera.
Punaisen kahvipannun mallin nimi on Onnimanni
ja kuvio on nimeltään Kehrä.
Finel valmisti näitä pannuja 60–70-luvulla.
Pienempien pannujen koristekuvion suunnitteli Raija Uosikkinen.

Isoon emalipannuun mahtuu 20 litraa kahvia.
Pannussa keitettiin kahvia suurissa juhlissa ja pidoissa.
Valmis kahvi kaadettiin pienempiin tarjoilukannuihin.

Millainen on sinun lempikahvipannusi?
Keitätkö vielä pannukahvia? Millaisissa tilanteissa?
Haluaisitko lähteä nokipannukahville nuotion äärelle?

Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita.

Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.

Kalamyyjä Aulis Huhtivuo työssään kylmällä torilla vuonna 1979.

Viisi vuotta aiemmin Veijo Hukkanen oli alkanut savustaa kalaa
kotitilansa hevostalliin rakentamassaan savustamossa.
Nykyään yritys on Pohjoismaiden suurin kalansavustamo
ja kalaliike V Hukkanen tunnetaan nimellä Kalaneuvos Oy.

Se on perheyritys, jonka kaikki tuotteet valmistetaan Suomessa.
Yrityksessä ovat mukana Ulpu ja Veijo Hukkasen lisäksi heidän kahdeksan lastaan.
Kaikki kokoontuvat keskellä työpäivää
Kalaneuvoksen tuotantolaitoksen vieressä sijaitsevaan lapsuudenkotiinsa
syömään Ulpu Hukkasen valmistamaa lounasta.
Neljän jälkeen juodaan saman pöydän ääressä usein myös iltapäiväkahvit porukalla.  
Yrityksen hallitus kokoontuu siten kaksi kertaa päivässä.
Kaikki yritystä koskevat isot päätökset tehdään ruokasalin pöydän ääressä.

Tie ei ole ollut helppo.
Yritys kuuluu niihin lukuisiin uhreihin, joita syntyi,
kun Suomen markka devalvoitiin 14 prosentilla marraskuussa 1991.

Yrityksen valuuttaluoton arvo nousi silloin yhdessä yössä yli miljoona markkaa,
asiakkaita meni konkurssiin ja se tarkoitti 2–3 miljoonan markan menetystä.
Hukkaset menettivät kaikki säästönsä.
Lainan vakuutena olleet maatila, mökki ja yritys ulosmitattiin.
Henkilökohtaiset pankkitilitkin tyhjennettiin viimeisistäkin lanteista.

Hukkasen kuitenkin annettiin jatkaa pahasti velkaantuneen yrityksensä toimintaa.
Ankaralla työllä ja penniä venyttämällä yritys nousi jaloilleen.

Vuonna 2016 V. Hukkanen Oy sai Vuoden valtakunnallisen yrittäjäpalkinnon.
Se on suurin arvonimi, jonka yrittäjä voi saada.
Koko 10-henkinen perhe vastaanotti palkinnon yrittäjäpäivillä.

2020 Kalaneuvos käsittelee yli 20 miljoonaa kiloa kalaa vuodessa,
harjoittaa kalanjalostusta, kalan tukkukauppaa, maahantuontia ja vientiä
Eurooppaan, Ukrainaan, Valko-Venäjälle, Kiinaan ja Vietnamiin.
Liikevaihto on yli 100 miljoonaa ja työntekijöitä yli 230.

Paikallinen tarina
Mies meni ostamaan rautakaupasta virveliinsä kuvaa.
Kauppias esitteli, mitä pyydettiin, mutta totesi sitten:
- Tässähän näitä on, mutta Snellmanin kuvalla saa
jo aika vonkaleen Hukkasen matalikolta.

Kuva © Pekka Agarth 1979. Kuvauspaikka Vammalan tori

Koulujen mestaruuskilpailuissa menossa tyttöjen pitkän matkan juoksu
syksyllä 1979.

Kuva © Pekka Agarth 1979

Koulujen hiihtokilpailut olivat ennen jokavuotinen perinne
ja myös alle kouluikäisille järjestettiin kilpailuja.
Leikkimielinen kisailu nähtiin kasvatuksellisesti hyvänä asiana,
joka opetti lapselle, että elämässä ei aina voi voittaa,
mutta se ei ole mikään katastrofi.

Kuva © Pekka Agarth 1979. Kuvauspaikka Vammaksen hiihtokilpailut Vammalassa.

Maitoautoa odotellaan helmikuussa 1979.

(Helmikuun puolivälissä 1979 Helsingissä
oli lämpötila -20.9 °C ja lumen syvyys 61 cm.)

Kuva © Pekka Agarth 1979. Kuvauspaikka Karkunkylä

Liikuntaa ja sosiaalista kanssakäymisrä Nuolikujalla 1979.

Kuva © Pekka Agarth 1979

Monen lapsen mielestä nuuttipukkeina kiertely oli joulunajan suurta hupia.
Jos oli lunta – kuten yleensä oli - potkukelkoilla huristeltiin talosta toiseen.
Saaliiksi saatiin eniten piparkakkuja, omenoita, appelsiineja ja karamellejä.

Kuva © Pekka Agarth 1979.

Tehtaiden naapuriin rakennettiin 1960- ja 70-luvulla pienkerrostaloja.
Kellareissa oli vapaa-ajantila.
Taloissa asui paljon lapsiperheitä.
Aina oli kavereita lähellä.
Vanhemmat lapset opettivat mm. pingistä
sanan mukaisesti kädestä pitäen.

Kuva on Vammaksen tehtaan aidan takana olleen
kerrostalon vapaa-ajan tilasta

Kuva © Pekka Agarth 1970-luku

Nuorkauppakamari järjesti Vammalassa markkinat vuonna 1979.
Se oli iso tapahtuma. Katujen varret ja tori olivat täynnä väkeä.
Leo Lastumäki, Simo Salminen ja Niilo Tarvajärvi esiintyivät.
Tarva haastatteli olympiakävijä Unto Anderssonia
ja tanssitti lavalla yhtä onnellista osallistujaa.

Puistokadulla esiintyi tanhuajien lisäksi Naisvoimistelijoiden paraati
ja yleisökin pääsi lopulta kaduille orkesterin tahdissa tanssimaan.

Lapsille oli ongintapiste, jonka kaikki tuotto meni onkisaaliisiin.
Sotilaskodin bussista sotilaskotisisaret myivät
toista tuhatta halpaa kahvi + munkki -annosta.
Markkinakojuista ostettiin lakritsia, muovipussirullia
ja monenlaista tarviketta.

Kuva © Pekka Agarth 1979. Kuvauspaikka Vammalan kaupungin keskusta

1970-luvulla vaatteissa oli käytössä monenlaista tyyliä,
vaikka miehen asun yleisilme tuntuu vuosien varrella vaihdelleen vain vähän.

Aikakausi on tunnistettavissa paitsi vaatteiden yksityiskohdista myös käytetyistä nimityksistä.
Tällä luettelon sivulla esitellään mm. nuorisopukua ja käyttöpukua.

1960-luvulla alkanut hippiliike vaikutti 70-luvun muotiin.
Lahkeet levenivät.
Tolppakorkoisia kenkiä oli sekä miehillä että naisilla.

Naisilla näki melkein nilkkoihin saakka ulottuvia hameita.
Sukkahousuissa ei ollut reiden yläosassa raitoja niin kuin pitkissä sukissa,
joten minihame saattoi lyhentyä mikrohameeksi.
Naiset käyttivät myös vähemmän naisellisia housupukuja.
Katukuvassa näkyi myös yhdistelmiä maxitakki ja mikroshortsit.

Kankaissa oli isoja graafisia kuvioita ja niissä voimakkaat värit.
Neonvärejäkin käytettiin.  
Joissakin vaatteissa oli hapsureunoja.

Silmälasit olivat suurilinssisiä ja paksusankaisia.

Kuten kuvasta näkyy,
vaaleanpunaisia miesten paitoja on ollut käytössä yli 40 vuotta.

Kannessa Mona-Lisa Pursiainen ja Lasse Viren.

Kalle Anttila oli ajan hermolla, sillä Rooman Euroopanmestaruuskisoissa Suomi ylsi parhaaseen mitalisaaliseensa sitten 1940-luvun.

Pursiainen voitti hopeaa 4 × 400 metrin viestissä ja pronssia 200 metrin juoksussa (aika 23,17).
Sadalla metrillä hän oli kuudes ajalla 11,42.

Viren oli kaksi vuotta aiemmin voittanut Münchenin olympialaisissa sekä 5 000 metrin että 10 000 metrin juoksut.
Jälkimmäisellä matkalla hän rikkoi 7 vuotta voimassa olleen maailmanennätyksen vaikka kaatui matkalla.

Roomassa Viren juoksi jalkavaivaisena ja sijoittui 10 000 metrillä seitsemänneksi.
5 000 metrillä hän juoksi pronssille.

Montrealin olympialaisissa 1976 Viren teki historiaa uusimalla molemmat pitkien matkojen olympiavoittonsa.