Kuvalista

Kirjoita tähän, minkä aiheisia kuvia haet. Käytä hakusanoina kuvapankin omia kuva-aiheita (luettelo edellisellä sivulla).
Kahvipavut kaupan pakkauksiin 20–30-luvuilla

Kahvikulta-pakkauksessa näkyy Petsamo,
joten Suomi-neidolla on kaksi käsivartta.
Kahvikullan valmistaja oli SOK.
Kuvan muut pakkaukset ovat Pauligin.

Kahvikulta- ja Paula-pussit ovat 20-luvulta.
Muut pakkaukset ovat 30-luvulta.
Silloin pakkaustekniikka kehittyi
ja yhä useampi osti kahvipapunsa pakattuina.
Kahvipaketteihin alettiin leimata päiväys,
ja päivättyä paahdettua kahvia mainostettiin.

30-luvulla myytiin paahdettua kahvia
enemmän kuin paahtamatonta kahvia.
Valmiiksi paahdetun kahvin laatu oli tasaisempi
kuin kotona paahdetun kahvin.

Onko kahvipakkauksen päivämäärä sinulle tärkeä?
Millä tavalla onnistuit parhaiten kahvin aromien säilyttämisessä?

Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita.

Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.

 

Kaulauslauta ja tukki

Kaulauslauta ja -tukki olivat entisajan mankeli.
Niitä käytettiin vielä 50-luvulla,
koska pieniin kaupunkikoteihin ei mankeli mahtunut
eikä suuria, yhteisiä mankeleita ollut kovin tiheästi.

Hieman kosteat, viikatut ja vedetyt liinavaatteet kiedottiin tiukasti kaulaustukin ympärille.
Kuperalla laudalla rullattiin pakettia edestakaisin puhtaan pöydän tai penkin päällä, kunnes kangas oli sileää.
Lopuksi lakanarulla painettiin kaulauslaudalla pöytää vasten litteäksi.

Kaulauslautaa kutsutaan myös kauluulaudaksi ja Karjalassa rullookartuksi ja kataipaalikaksi.
Nykyisin käytetään myös sanoja mankelilauta ja -pölkky.

Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 42.

Kuva © Kirsi Alastalo

 

Keinuhevonen

Harmaatäplikkään keinuhevosen kaviot ovat mustat ja jalakset vihreät.
Päitset on tehty ruskeasta nahkasta, häntä meriheinästä.
Satula on punaista kloottikangasta.

Klootti eli kluutti on pintasuojattua, kulutusta kestävää kangasta, jota käytetään lähinnä kirjansidonnassa.

Keinuhevosen pituus on 88 cm, leveys 32 cm ja korkeus 68,5 cm.

Tällä hevosella on keinuttu vuosina 1923-1927.

Leikkikaluja Finnassa.

 

Lauttasaaren uimarannalla

Helsingin Lauttasaaren uimaranta oli toiselta nimeltään Kasinon ranta.

Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia.

Kasku
Jenkki kehui savolaiselle, että hänen maanmiehensä on kävellyt kuussa, johon savolainen:
- Minäpä oon muannu auringossa. 


CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N2228, Ivan Timiriasew, Helsingin kaupunginmuseo, 1923.

 

Leikkilehmä

Pyörillä kulkeva vanerinen lehmä, jonka jäsenet ja häntä liikkuvat.
Osat on kiinnitetty toisiinsa nauloilla.
Maalattu valkoisella ja punaruskealla maalilla.

1900-luvun alkupuolella valtaosa suomalaislapsista asui maaseudulla.
Yli puolet suomalaisista sai silloin elantonsa maataloudesta.
Kaikki maatalouteen ja kotiaskareisiin liittyvät lelut olivat siten hyvin yleisiä.

Käpylehmiä tehtiin silloin, kun leikkikarjaa tarvittiin enemmän.
Tarvikkeita löytyi läheltä: käpy vartaloksi ja tikut jaloiksi.

Lehmän korkeus on 17 cm.

Leikkikaluja Finnassa

 

Linja-auto ja kahvila 1920-30-luvulla

Osuusliike Oripään kahvila ja 2. luokan ravintola.

Kahvilan eteen on pysähtynyt Tampere-Turku -linja-auto.

1920-1930-luku, Oripää

Kuva CCO (Flickr) Valokuvataiteen museo
Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_11255CxxB

 

Maitoauto meijerin edessä 1920-1930 -luvulla

Maitoauto meijerin lastauslaiturin vieressä.
Laiturilla meijerin työntekijöitä.

Taustalla Elannon leipätehdas Helsingissä.

 

Paperinukke

Pahvisella tyttönukella on vaaleat hiukset ja punainen leninki.
Asuina on vaaleansininen leninki, puna-valkoraidallinen leninki,
valkoinen sinihelmainen ja -kauluksinen leninki,
keltainen valkovöinen takki, vaaleankeltainen ulkoiluasu. 
Asuihin kuuluvat 3 hattua, laukku ja sateenvarjo.

Valmiiden paperinukkejen lisäksi nukkeja piirrettin paljon itse.

Leikkikaluja Finnassa

Kuva CC BY-ND 4.0, Turun museokeskus, TMM20295:22

 

Roskien keruuta uimarannalta

Kaksi naista kerää roskia uimarannan rantavedestä.

Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia.


CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N40812, Kalle Havas, Helsingin kaupunginmuseo.

 

Sokeritoppa ja sakset

Pienet sokeritopat painoivat kaksi kiloa tai viisi kiloa.
Suuret sokeritopat painoivat jopa 15 kiloa.
Kahvinjuojat suosivat sokeritopan kärkiosaa.
Se oli kovempaa ja kesti kauemmin sulaa suussa.
Monen mielestä topan kärki oli makeampaakin.

Toppa pilkottiin yleensä paloiksi kaupassa.
Topan leveä tyvi jäi usein kauppiaan varastoon.
Kotona sokeritoppa paloiteltiin sokerisaksilla.

Sokeritoppa valmistettiin puhtaasta ruokosokerista,
joka kaadettiin tötterömäiseen muottiin.
Tämän jälkeen sokeri sai kuivua pari viikkoa,
kunnes kiteet olivat asettuneet.

Esimerkiksi vuonna 1926 Helsingin Sanomissa oli mainos,
jossa kehotettiin ostamaan omaisille ja tuttaville
joululahjaksi sokerisakset.
Vaasan tehtaalla valmistui viimeinen
sokeritoppa vuonna 1957.

Isosta sokeritopasta ei ole helppoa saada paloja irti.
Millaisia keinoja olet yrittänyt?
Oletko joskus käynyt salaa hakemassa sokeria? Mitä tapahtui?

Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita.

Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.

 

Tukinuittoa

Tukkilaisia erottelemassa tukkeja
1920-1930-luvulla.