Aapisia ja lukukirjoja

Ensimmäisenä koulupäivänä ekaluokkalaiset saivat aapisen.
Siitä opeteltiin ensin vokaalit A, E, U, I ja O ja niistä muodostuvia tavuja.
Usein ensimmäisenä konsonanttina opeteltiin S.

Aapisissa ja lukukirjoissa oli paljon runoja ja loruja,
jotka syöpyivät syvälle lasten muistiin.
Kansakoulunopettaja Immi Hellenin yli tuhannesta runosta
monen muistissa on vielä Aamukahvin ääressä runo

Kukko:
Hyvää huomenta, punahilkka!
Miltäs se maistuu kahvitilkka?

Kana:
Ah, se on aivan liian kuumaa,
kieltäni polttaa, päätäni huumaa.

Kukko:
Kahvi on hyvää – mitä mä kuulen?
Huonolla tuulella, rouvani, luulen.

Kana:
Eipä se olisi kumma lainkaan,
voi mitä unissa nähdä sainkaan!

Kukko:
Kerro se mulle, kullanmuru,
kertoen aina haihtuu suru.

Kana:
Mull’ oli piilossa pesä uusi,
munia siinä jo viisi, kuusi.
Lapset sen löysivät, ai, ai, ai!
Rintani haikean haavan sai.

Kukko:
Rauhoitu, rauhoitu, armas Lotta,
eihän se ollut edes totta.

Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja:
Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.

Paljon käytettyjä aapisia 50-luvulla olivat Meidän lasten aapinen,
Lasten oma aapinen, Suomen lasten aapinen ja Kultainen aapinen.

Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 20.

Kuva © Kirsi Alastalo

 


Tulosta kuva   Tulosta kuva ja teksti