Kuvat

Karjalaista vieraanvaraisuutta. Emännät tarjoomuksineen: teetä ja rinkeleitä.
Sanomalehtimiesretkikunta tutustui siirtolaisten oloihin
Pohjois-Karjalassa ja Savossa syyskuussa 1947.

Samovaaria eli venäläistä alkuperää olevaa teekeitintä pidettiin aiemmin lämpimänä
kivillä, hiilillä tai spriiliekillä. Teräksisiä samovaareja lämmitetään sähköllä.
Teekannua, jossa on haudutettua teetä, pidetään samovaarin päällä,
niin sekin säilyy lämpimänä.

Satoja vuosia vanha karjalainen herkku on Viipurin rinkeli.
Se ei ole pyöreä rengas kuten kuvassa vaan takinapötkön päädyt kierretään keskenään
ja päät painetaan kiinni renkaaseen.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Pohjois-Karjala 22.9.1947. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r47-673_24.tif

Evakkoäiti lapsineen.
Kuva on otettu, kun sanomalehtimiesretkikunta tutustui evakoiden oloihin
Pohjois-Karjalassa ja Savossa syyskuussa 1947.

Sananlasku
Lapsen suusta kuulee totuuden.
Lasten ja imeväisten suusta totuuden kuulee.
Leikki on lasten työtä.
Lapset ovat Herran lahja.
Lapsi tuo leivän mukanaan.
Lapsi on terve kun se leikkii.
Maasta se pienikin ponnistaa.

Aforismi
Älä täytä elämääsi pelkillä vuosilla.
Täytä vuodet elämällä.

Veikko Lavin Evakon laulu "Illalla, kun äiti peitti mua nukkumaan,
en aavistanut, mitä aamu tuopi tullessaan..." löytyy YouTubesta.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Pohjois-Karjala 22.9.1947. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r47-673_12.tif

Emäntä pyyhkii pöytää. Sanomalehtimiesretkikunta tutustui siirtolaisten oloihin Pohjois-Karjalassa ja Savossa syyskuussa 1947. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Ei kaikki kaunis kultaista lie. Ei vahvalta vanhuus voimia vie. Tieltä risteää polku jokainen. Säästää syvimmät juuret pakkanen.

- Hellevi Estama

Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Pohjois-Karjala 22.9.1947. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r47-673_21.tif

Emäntä leipoo.
Sanomalehtimiesretkikunta tutustui evakoiden oloihin
Pohjois-Karjalassa ja Savossa syyskuussa 1947.

Sitaatti
Kun yksi ovi onneen sulkeutuu, toinen avautuu.
Usein jäämme kuitenkin tuijottamaan sulkeutunutta ovea niin pitkäksi aikaa,
ettemme huomaa ovea, joka on avautunut.
— kuurosokea kirjailija Helen Keller

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Pohjois-Karjala 22.9.1947. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r47-673_13.tif

Asutustilan karja oli vielä tilapäissuojassa syyskuussa 1947,
jolloin sanomalehtimiesretkikunta teki tutustumismatkan
siirtolaisten oloihin Pohjois-Karjalaan ja Savoon.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Pohjois-Karjala 22.9.1947. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r47-673_11.tif

Uusi koti Karjalaan jääneen tilalle alkaa valmistua. Kaivo on saanut renkaansa. Asutustilaa rakennetaan. Sanomalehtimiesretkikunta tutustui siirtolaisten oloihin Pohjois-Karjalassa ja Savossa syyskuussa 1947.

Sanonta Se on onnellinen, joka ei sure sitä, mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä, mitä hänellä on.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Pohjois -Karjala 22.9.1947. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r47-673_5.tif

Nelivuotias, 170-kiloinen uroskarhu, Hämeen korpien kauhu tiensä päässä. Ajon suunnittelija Jussi Numminen ja karhun kaataja Vilho Koskinen ajokoirien Kipon ja Tuusikin kanssa. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Tammela 18.12.1946. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r46-654_2.tif

Perunanistutusta Nikkilän mallitilalla Sipoossa toukokuussa 1945.

Perunasta tehdään monenlaisia ruokia: muusia, uuniperunoita, perunakeittoa, paistinperunoita, keitettyjä perunoita, ranskalaisia perunoita - jopa perunapuuroa ja perunaleivoksia.

Sananlasku
- Ahkeruus kovankin onnen voittaa.
- Eihän nämä perunat maistu hongalta eikä haavalta.
- Mitä pöljempi isäntä, sitä isommat perunat.
- Lesken lempi on kuin lämmitetty perunasoppa.
- Peruna on puoli leipää.
- Mikkelistä akat tupiin, perunat kellariin.
- Anna maalle, kyllä maa antaa takaisin

Sanontoja
- Jokin asia on "kuuma peruna".
- Kukkiihan se perunakin.
- Ei keitetty peruna idä.

Perunan viljelyä on ohjeistettu näin:
Alakuulla alas, yläkuulla ylös.
Alakuulla istutetaan, että kasvu lähtee alas mukuloihin, eikä tee vartta.
Alakuulla istutetun perunan siemenperuna mätänee paremmin pois
ja tulee enemmän uusia perunoita.
Yläkuulla nostettu peruna säilyy paremmin.

Tällaisiin ohjeisiin liittyy tuttu sanonta "odottaa kuin kuuta nousevaa”.
Vanha kansa nimittäin tiesi,
ettei tiettyjä töitä kannata tehdä laskevan kuun aikaan,
koska silloin tulos on paljon huonompi.
Kun kuu on nouseva, niin kasvuvoima luonnossa nousee ylös.
Samaan perinnetietoon nojaa ohje:
Syyskuussa yläkuussa kannattaa lähteä sienimetsään.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Sipoo 7.5.1945. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_45-550_2.tiff

Mies tahkoaa Karkkilan raivausleirillä kuokanterää teräväksi.
Karkkilan leirillä Mustjäven tienoilla raivattiin kaikkiaan 200 hehtaaria peltoa ja asutusalueita.
Talvisodan jälkeen 400 000 pakolaista pyrittiin asuttamaan nopeasti.
Maatalousministeriö perusti keväällä 1941 parikymmentä raivausleiriä eri puolille Suomea.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Karkkila 30.5.1941. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r41-456_6.tif

Jääskestä kotoisin oleva Helena Ikonen leipoi imatralaisille pullat ja leivät asiakkaiden tuomista aineista. Emäntä Ikonen sai 1932 valtakunnan ruoanlaittomestarin arvonimen Viipurin maatalousnäyttelyssä. Kuvassa on tyypillinen oman aikakautensa puuhella. Pöydällä näkyy vesiämpäri. Vesi kannettiin pihakaivosta. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma. Ruokolahti, Imatra 28.-29.1.1947. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r47-506b_30.tif

Hevonen vetää niittokonetta. Sadonkorjuu alkamassa1940-luvulla. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r42-106_3.tif

TAVARA KORTILLA

Kuru 27.10. 1945

Hyvä serkku!
Vaivaan sinua taas kerran.
Lähetän sinulle ostokortteja.
Ostaisitko niillä tehtaan kaupasta
housut ja kangasta.

Tupakkaakin pitäisi saada:
Työmiestä ja Klubi 7.
Osta niin paljon kuin saat!

Lähetän sinulle omat korttini,
joita en tarvitse.
Käytä niitä omiin tarpeisiisi.

Terveisin
Hilma

ps. Tiedätkö, mistä saisi lastenrattaat?

KESKUSTELUN AIHEITA
Löytyikö rintamamiehille heti sodan jälkeen töitä?
Minkäläisia töitä oli saatavissa?
Mistä tavaroista oli puutetta?
Mitkä tavarat olivat kauimmin kortilla?
Harjoitettiinko vaihtokauppaa?
Kärsittiinkö niukkojen korttianosten vuoksi suurta puutetta?
Miten tuettiin perheitä, joiden huoltaja oli kuollut?
Millaista apua sotalesket saivat?
Millaista apua saatiin ulkomailta, esim. Amerikan sukulaisilta?

Mikä oli vaikeinta sodan jälkeen?
Mistä saatiin uutta elämänuskoa sodan jälkeen?

kuva on kirjasta Rajala, Pertti (1990): Kirjeet kertovat - selkokirja muisteluryhmille. VTKL.

Suomen armeijan kuva-arkisto, joka sisältää 160000 sota-ajan valokuvaa syksyn 1939 ylimääräisistä harjoituksista Lapin sotaan saakka, sisältää kuvia kotirintamalta, sotateollisuudesta, evakoista ja tapahtumista rintamalla. Kuvat ovat vapaasti viriketoimintaan käytettävissä, kun hyväksyt käyttöehdot. Youtubessa on kanava nimeltä Suomi sodassa - Suomen sotahistorian arkisto. Se sisältää paljon tietoutta Suomen käymistä sodista ja mm. veteraanien lyhyitä haastatteluita ym. Postikortti on kirjasta Rajala, Pertti (1990): Kirjeet kertovat - selkokirja muisteluryhmille. VTKL.

Näillä kupongeilla sai sota-aikana ostaa lihaa.
Kupongit eivät toimineet rahana vaan näiden avulla jaettiin osto-oikeutta kansalle tasaisemmin,
vähennettiin hamstraamista ja ehkäistiin mustanpörssin kauppaa.
Kuponkeja oli Suomessa käytössä yli 10 vuoden ajan.

Talvisodan aikana säännösteltiin sokeria ja kahvia, jatkosodan aikana leipäviljaa,
maitotaloustuotteita, saippuaa, vaatteita, kenkiä, teetä, kuivattuja hedelmiä,
perunajauhoja, kananmunia ja voita. Lopulta myös perunoita ja juurikkaita, tupakkaa ja makeisia.

Eri ikäisille ja eri ammateissa toimiville oli erilaiset kortit.

SALAKULJETETTUA RUOKAA (pula-ajan postikortti)

Helsinki 19.12.1945

Heipä hei!

Kiitokset viimeisestä.
Kotimatkalla minulle oli käydä huonosti.
junassa tuli tarkastus!
Minulla oli onnea.
Tarkastaja ei löytänyt minulta mitään.
Ja miten paljon minulla oli
mukanani lihaa ja muuta ruokaa!

On se kummallista,
kun ruokaa tarvitsee piilotella ja salakuljettaa.
No, elämä on nyt tälaista.
Hyvin pääsin taas kerran kotiin.

terveisin
Helmi

KESKUSTELE
Miten ruoka-pula vaikutti lapsuuden perheesi elämään?
Mistä perheesi hankki ruokaa?
Kävivätkö vanhempasi tai naapurinne ruoanhakumatkoilla maalla tai
kävikö teidän talossanne ruoanhakijoita?
Millaista oli ruoan salakuljetus?
Oletko kuullut ruuan tai muiden tavaroiden ostamisesta
"mustasta pörssistä "?

Kuva on kirjasta Rajala, Pertti (1990): Kirjeet kertovat - selkokirja muisteluryhmille. VTKL.

Suomessa toimi kansanhuoltoministeriö sota- ja pulavuosina syksystä 1939 alkaen.
Jokaisessa kunnassa oli kansanhuoltolautakunta. Sen leima näkyy tässä ostokortissa.

Irralliset kupongit eivät kelvanneet vaan kortin palaset leikattiin irti vasta kaupassa.
Ostokortissa mainitut määrät olivat enimmäismääriä.
Jos osti vahemmän kuin mihin yksittäinen kuponki antoi oikeuden,
joutui kuitenkin luovuttamaan koko kyseisen erikoiskupongin.

Tämä kortti oli käytössä vuosina 1943-1944.
Silloin säännöstelyn alaisia olivat leningit, puvut, verryttelypuvut, jalkineet,
hameet, yöpuvut, kerrastot, sukat ja kankaat.

Koska kaikesta oli pulaa vaatteet käännettiin nurin ja ommeltiin uudestaan.
Aikuisten vaatteet ratkottiin, leikattiin ja ommeltiin lapsille.
Villaneuleita purettiin, langat suoristettiin kastelemalla ja neulottiin uudelleen.

Sananlasku
Kellä on paikka paikan päällä, sillä on markka markan päällä.

Näillä naisten erikoiskupongeilla sai ostaa kutomateollisuustuotteita, vaatetustarvikkeita
ja jalkineita lokakuun ensimmäisen päivän 1943 ja syyskuun viimeisen päivän 1944 välisenä aikana.
Kesäkuusta 1941 lähtien uudet vaatteet olivat olleet kortilla.

Kauppias leikkasi kupongista oikean palan, kun asiakas osti rullan ompelulankaa, puseron,
takin, villapaidan, hameen, päällyshousut, päällystakin, paidan, alushousut tai alushameen,
sukat, kalalankaa tai metrin kangasta.

Sodan aikana pukeuduttiin yksinkertaisesti ja käytännöllisesti. Pula-aika vaikeutti materiaalien saamista,
joten kierrätys oli kunniassa. Rintamalla olevien miesten puvuista käännettiin naisten vaatteita,
talvitakkeja valmistettiin paksusta huovasta ja vanhoista tyynyliinoistakin ommeltiin alusvaatteita.
Vanhoja neuleita purettiin ja langoista neulottiin sukkia ja neulepuseroita.

Kun sukkia ei ollut, piirrettiin pohkeisiin pelkät saumat sukkien matkimiseksi.
Nahka ja kumi menivät armeijan tarpeisiin,
joten kengänpohjat piti valmistaa muusta materiaalista, usein korkista.

Sananlasku
Kellä on paikka paikan päällä, sillä on markka markan päällä.

Suurjuoksija Hannes Kolehmainen "Lentävä suomalainen"
esiintyi Huhtamäki-yhtymän mainoksessa
ja suositteli Ranamalt-ravintojuomaa urheilijoille (Helsinki 6.7.1948).

Hannes Kolehmainen (1889-1966) oli viisinkertainen olympiamitalisti.
Hän juoksi Tukholman olympialaisissa kolme kultaa
ja yhden hopean ja Antwerpenissa kultaa maratoonilla.

Urheilumuseon kuvia Finnassa.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r48-915_1.tif

Runoilija, kirjailija ja suomentajaAila Meriluoto (1924 - 2019)

Aila Meriluodon runoteos Lasimaalaus oli ilmestynyt jouluksi 1946,
reilu kuukausi ennen tämän kuvan ottamista.

Aila Meriluoto julkaisi noin 30 teosta.

Runokokoelmia: Lasimaalaus, Sairas tyttö tanssii, Pahat unet, Portaat, Asumattomiin, Tuoddaris, Silmämitta, Elämästä, Varokaa putoilevia enkeleitä, Talvikaupunki, Ruusujen sota, Kimeä metsä, Kootut runot, Miehen muotoinen aukko, Tämä täyteys, tämä paino

Elämäkerrallisia teoksia: Lauri Viita, legenda jo eläessään, Lasimaalauksen läpi. Päiväkirja vuosilta 1944–47, Vaarallista kokea. Päiväkirja vuosilta 1953–1975, Mekko meni taululle, Tältä kohtaa. Päiväkirja vuosilta 1975–2004 (toim. Anna-Liisa Haavikko).

Romaaneja: Peter-Peter: Erään rakkauden asiapaperit, myöhemmin nimellä Peter-Peter, Kotimaa kuin mies, Sisar vesi, veli tuli

Lasten- ja nuortenkirjoja: Pommorommo, Ateljee Katariina, Meidän linna, Vihreä tukka

Aila Meriluoto sai lukuisia palkintoja ja tunnustuksia:
Valtion kirjallisuuspalkinnon kolme kertaa, Kalevi Jäntin palkinnon, F. E. Sillanpää -palkinnon, V. A. Koskenniemi -palkinnon, Pro Finlandia -mitalin, Valtion kirjallisuuspalkinnon kääntäjälle, Suomen kirjailijaliiton tunnustuspalkinnon, Savonia-kirjallisuuspalkinnon, Yleisradion Tanssiva karhu -palkinnon sekä Aleksis Kiven palkinnon.

Meriluoto solmi avioliiton kirjailija Lauri Viidan kanssa vuonna 1948.
Se kesti kahdeksan vuotta ja sinä aikana he saivat neljä lasta
Ursulan, Petrin, Samulin ja Aijan.

Meriluoto sai Valtion taiteilijaeläkkeen 1986.

Oman kirjailijauransa lisäksi Meriluoto suomensi muun muassa Rilkeä,
Goethea, Shakespearea ja Dickinsonia.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma, Helsinki 7.2.1947.
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r47-514B_2.tif

Kansallisteatterin monipuolinen näyttelijä Eeva-Kaarina Volanen (1921-1999) tutkimassa roolivihkoaan (Helsinki 14.2.1949). Volaselle myönnettiin akateemikon arvo ja hänet nimitettiin myös taitelijaprofessoriksi. Hän oli taitava runonlausuja ja esiintyi teatterin lisäksi radiossa ja televisiossa. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r49-1039_1.tif

Laulaja ja viihdetaiteilija Kauko Käyhkö (1916-1983) ja haitari.

Helsinki 20.9.1947.

Kauko Käyhkö oli Dallapé-orkesterin solisti ja esiintyi myös Kipparikvartetissa. Käyhkö levytti useita Toivo Kärjen ja Reino Helismaan lauluja.

YouTubesta löytyy useita Kauko Käyhkön lauluja.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma.
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r47-751_2.tif

Laulaja ja viihdetaiteilija Kauko Käyhkö studiossa mikrofonin äärellä.
Käyhkö esiintyi radiossa mm. Helismaan hupailuissa ja Metsäradiossa.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 20.9.1947. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r47-751_3.tif

Kalsiumlaktaatti on valkoista jauhetta, joka nautitaan veteen sekoitettuna. Se on lääke, jolla hoidetaan kalsiumin puutostiloja. Se on myös happamuudensäätöaine, säilöntäaine ja hapettumisenestoaine, jota käytetään mm. juustoissa.

Sanastoa: apteekki, oire, vaikutus, sivuvaikutus, yhteisvaikutus, plasebo-vaikutus, mikstuura, rohto,osteoporoosi

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Hota-pulveri oli suosittu särkylääke 1960-luvulle asti.
Pulveri sekoitettiin veteen.

Hota-mainos:

"Hota poistaa tuskan ja kuumeen.
Vaaraton Hota-pulveri on erinomainen alkavan taudin ehkäisijä
ja tilapäisen väsymyksen poistaja.
Käyttäkää sitä!"

Hota-mainos:

"Jos aiotte hankkia päänsärkyä, hankkikaa myös lääkettä.
Pitäkää aina mukananne pari lippua Hota-pulveria, niin apu on lähellä.
Se parantaa vaivattomasti ja tehokkaasti niin ”hankittua” päänsärkyä kuin muutakin.
Hota lievittää myös reumaattisia kipuja, kuumetta, rauhattomuutta y.m.s.
Saatavana apteekeista."

Sanastoa apteekki, oire, vaikutus, sivuvaikutus, yhteisvaikutus,
plasebo-vaikutus, mikstuura, rohto, migreeni

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Hetekan tärkein ominaisuus, jonka vuoksi sitä arvostettiin,
oli se että luteet ja muut syöpäläiset eivät kyenneet pesiytymään siihen.
Hetekoita mainostettiin narinattomina,
vaikka kyllä niistä ääntä lähti.

Heteka saattoi olla levitettävä:
toinen vuode työnnettiin päiväksi toisen alle
ja saatiin näin huoneeseen tilaa.

Tavallinen patja hetekoissa oli pystyraidallinenflokkipatja
(kuva, Finna/Ilomantsin museosäätiö).
Flokkivanu oli kehräämöistä ja tekstiiliteollisuudesta
ylijäänyttä, revittyä pumpulimaista
ja helposti muotoutuvaa materiaalia (kierrätyskuituvanua),
jokasisälsi puuvillaa ja villaa.
Edelleenkin verhoilijat käyttävät flokkia
ja sitä myydään askartelutarkoituksiin.

-------

Olki oli joskus maaseudulla yleisin patjantäyte
(yleinen vielä 1950-luvulla).
Se oli halpaa ja helppo vaihtaa,
mikä tehtiin noin kerran vuodessa – usein jouluksi.
Patjantäytteiksi valittiin parhaat,
pisimmät ja puhtaimmat rukiin oljet.
Tähkät poistettiin. Patja täytettiin siten,
että olkien paksuimmat tyvipäät aseteltiin
patjan päihin ja pehmeämmät päät keskelle.
Se vähensi pistelyä patjanpäällisen läpi.
Patjapussin suu ommeltiin suurin pistoin kiinni.
Kuva vanhasta olkipatjasta - ajalta ennen hetekoita.

Kuva CCO Outi Mäki

Ennen vaahtokumi- ja runkopatjoja suomalaiset nukkuivat hetekoissa.
Niitä valmisti ensimmäisenä Helsingin teräshuonekalutehdas,
josta terässänky sai myös nimensä.

Yksi Veikko Lavin kuuluisista lauluista on nimeltäänSerenadi Hetekalle, jossa sanotaan:

Rautaisessa hetekassa jokainen on maannut, pari ikäpolvea on siinä alun saanut.
...verkkopohja narahteli, rakkaat muistot mieleeni taas toi... koko talo kuuli sen,
kun kylkeä vain käänsi... nukahdettiin oman instrumentin säveliin...

Sananlasku
Niin makaa kuin petaa.
Antaa tulla lunta tuppaa, männää sängyn alle!

Kuva CCO Outi Mäki

Naiset nostavat heinää seipäälle 1940-luvulla. Janojuomana hikisellä heinäpellolla oli usein kannullinen kotikaljaa. Siitä sai samalla vähän energiaakin. Päiväkahvit juotiin heinäpellon reunalla. Heinäntekopäivän jälkeen saunottiin ja uitiin. Vastaleikatun heinän tuoksu kuuluu monen iäkkään ihmisen lapsuusmuistoihin. Samoin paljaita jalkapohjia pistelevät heinänkorret. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvapalvelu-sivusto Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r42-102_2.tif http://kuviakaikille.valokuvataiteenmuseo.fi/

Pääministeri Risto Ryti pitää radiopuhetta, jossa hän käsittelee mm. Suomen suhdetta Neuvostoliittoon. Helsinki 18.8.1940. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto Suomen armeijan lyhyitä videoita 1940-luvulta: mm. Mannerheim ja Ryti Mikkelissä; yhteistyötä saksalaisten kanssa; Svinhufvud rintamalla; Joukkojen etenemistä; kunniamerkkien jakoa sotilaille; maataloustöitä; rakennustöitä. cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r40-352_1.tif

Suomen tasavallan viides presidentti, vuosina 1940 - 1944.
Talvisodan aikana juristi Risto Ryti toimi pääministerinä.

Ryti otti syyn Saksan kanssa liittoutumisesta vastuulleen
ja rauhansopimus Neuvostoliiton kanssa oli mahdollista kirjoittaa.
Sodan jälkeen Ryti tuomittiin sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä
kuritushuoneeseen kymmeneksi vuodeksi.
Presidentti Paasikivi armahti hänet vuonna 1949.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Kuvan tunnus museon kokoelmissa:d2004_17_r1_r30-49-541_1.tif

Vastavalittu Suomen tasavallan presidentti Juho Kusti Paasikivi ja valtioneuvoksetar Alli Paasikivi, keskellä presidentin tytär, arkkitehti Annikki Paasikivi. Paasikivellä oli ensimmäisen vaimonsa Annan kanssa neljä lasta. Anna kuoli 1931 ja kolme vuotta myöhemmin Paasikivi solmi avioliiton Allin kanssa. Suomen armeijan lyhyitä videoita 1940-luvulta: kuvia voi katsoa diaesityksenä, jonka kuvien vaihtumisaikataulun voi itse asettaa. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Helsinki 9.3.1946. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r46-445_2.tif

Presidentti J.K. Paasikivi tervehdyskäynnillä Kaivopuistossa presidentin virasta vetäytyneen Suomen marsalkka Mannerheimin luona. Helsinki 11.3.1946. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r46-444_14.tif

Tasavallan presidentti Juho Kusti Paasikivi tervehtii Suomen marsalkka Mannerheimiä
Suurkirkon portailla eduskunnan 40-vuotisjuhlajumalanpalveluksen päätyttyä.

Helsinki 23.5.1947.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r47-513B_12.tif

Karjalainen isoäiti lastenlastensa kanssa uuden kodin ovella Marttilan invalidikylässä, Helsingissä 2.5.1941. Pitäjänmäen invalidikylän rakentamisesta huolehti Punainen Risti. Rakennusmateriaaleja saatiin Ruotsista. Monet asukkaat olivat siirtoväkeä Karjalasta. Sodan alta evakuoitu henkilö on evakko. Talvisodan, jatkosadan ja Lapin sodan takia Karjalasta ja Lapista siirrettiin muualle Suomeen noin 420000 henkilöä eli 11% silloisesta väkiluvusta.

Lapsen suusta Ala-asteen koevastauksesta: - Vanhoilla ihmisillä on aaltoja kasvoissa.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r41-444B_4.tif

Invalidisäätiön työkeskuksessa Saaren kartanossa opiskeltiin myös kotieläinoppia. Kuvassa "oppikirjat" karsinassaan. Saaren kartano Mäntsälässä toimi sotainvalidien huoltamiseksi perustetun Invalidisäätiön työkeskuksena vuodesta 1940. Kuvattu Mäntsälässä 14.2.1941. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r41-245_8.tif

Uuden Suomen kummiperheen emäntä laittaa ruokaa.
Perheen kuopus kopassaan lieden lämmössä 1940-luvulla.

Puuhella oli ennen kodin sydän.
Sillä tehtiin ruuat ja lämmitettiin vedet.
Keittiö tai tupa lämpisi nopeasti siinä samalla.
Iso puuhella oli paikoilleen muurattu.
Se sijoitettiin leivinuunin yhteyteen.
Monessa hellassa oli Högforsin valurautainen elementti.
Se upotetaan muurattuun jalustaan.
Huuva muurattiin hellan päälle.

Kuvan kaltaisissa suurissa helloissa oli usein takana syvennys,
jossa saattoi kovilla pakkasilla nukkua mukavan lämpimässä.
Vähintään sen paikan valloitti kissa.

Savupellejä oli useampia ja niistä vain yksi oli kerrallaan auki.
Kesäpelti päästi savukaasut suoraan piippuun.
Paistopelti ohjasi kaasut uunin ympäri.
Talvipelti pakotti savukaasut kiertämään muurissa niin,
että tiilet lämpenivät ja lämmittivät kotia.

Pienemmissä tiloissa oli myös peltikuorisia omilla jaloillaan seisovia
ja tulenkestävällä massalla vahvistettuja liesiä.
Luukut olivat valurautaa.

Hellan kyljessä oli kuparinen säiliö veden lämmittämiseen.
Sen lisäksi hellan suurimman levyn päällä pidettiin
jatkuvasti kookasta vesikattilaa.

Edelleen monella kesämökillä on puuhella
ja sen virittelyä pidetään rentouttavana puuhana
- kunhan hormi on kuiva ja vetää hyvin.

Kehtolaulu(Raita tietokanta).

Sotien jälkeen monet tahot järjestivät keräyksiä huono-osaisten hyväksi.
Uusi Suomi valitsi kummiperheen, jolle kerättiin rahaa lukijoilta.

Vanha tuutulaulu
Tuuti, tuuti lasta,
kissa tuli vastaan.
Kissa hyppäs kiikun päälle
ja kiikutteli lasta.

Elämänohje
Tee työtä kuin eläisit ikuisesti,
rakasta kuin kuolisit huomenna.

Sananlasku
Joka keitetyn paistaa, se makean maistaa.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r40-49-131_3.tif

Uuden Suomen kummiperheen pihapiiri navettoineen metsänreunassa 1940-luvulla. Sotien jälkeen monet tahot järjestivät keräyksiä huono-osaisten hyväksi. Uusi Suomi valitsi kummiperheen, jolle kerättiin rahaa lukijoilta. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r40-49-131.tif

Uuden Suomen kummiperheen emäntä lehmineen navetan edustalla 1940-luvulla. Sotien jälkeen monet tahot järjestivät keräyksiä huono-osaisten hyväksi. Uusi Suomi valitsi kummiperheen, jolle kerättiin rahaa lukijoilta. Selkoteksti Lapsuuden kesät maaseudulla (3 sivua)

Kasku - Mitä tapahtuu, kun lehmä istuu dekkarin päälle? - Jännitys tiivistyy.

Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r40-49-131_6.tif Kuvapalvelu-sivusto

Sotien jälkeen monet tahot järjestivät keräyksiä huono-osaisten hyväksi 1940-luvulla. Uusi Suomi valitsi kummiperheen, jolle kerätiin rahaa lukijoilta. Tässä kummiperheen lapset tekevät läksyjään kynttilän valossa. Läksyt oli osattava ja opettajan kysymykseenvastattaessa oli noustava seisomaan. Koulumatkat saattoivat olla pitkiä. Ne hiihdettiin tai käveltiin. Kuulakärkikyniä ei ollut vaan kirjoitettiin puuvartisilla mustekynillä. Niissä oli irtoterät. Käsityötunneilla ommeltiin kangastilkuistamustekynän pyyhkimiä. Sota- ja pula-aikana lasten vaatteet valmistettiin usein aikuisten vanhoista kuluneista vaatteista. Polvihousut olivat pienillä pojilla tavalliset. Tyttöjen asuun kuului esiliina. Kouluun, työhön ja juhliin oli jokaiseen oma esiliinansa.

Esiliina etehesi lapsonen laita, liasta se mekkosi varjella taitaa. Sitten on tyttöseni sievä ja siisti, eikä hän esiliinaa sotkea viitsi.

Tytöillä oli tavallisesti pitkät hiukset ja ne pidettiin leteillä, jotkasidottiin silkkinauhalla. Polkkatukan leikkaamisen syy saattoi olla täiden häätämisen helpottaminen. Pojilla ei ollut koskaan pitkiä hiuksia ja monen pojan pää ajeltiin kesäksi vallan kaljuksi. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r40-49-131_5.tif

Uuden Suomen kummiperheen tytär kaivolla. Sotien jälkeen monet tahot järjestivät keräyksiä huono-osaisten hyväksi. Uusi Suomi valitsi kummiperheen, jolle kerättiin rahaa lukijoilta (1940-lukua).

Sananlasku - Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot. - Ei kannettu vesi kaivossa pysy.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r40-49-131_7.tif

Hevosen perässä oli leveä harava, haravakone. Hevosen kävellessä harava keräsi kasan heiniä, nousi ylös ja aloitti uuden kasan keräämisen. Kuvassa mies tupakka suussa ohjaa hevosta, mikä on kevyttä työtä ja naiset nostavat heinää seipäille, joka on aika raskasta työtä.

Sananlasku Ahkeruus on onnen äiti, sillä on vara vaivassakin.

Vanha loru Amalia armas, kippuravarvas, käsillänsä käveli ja heiniä söi.

Tästä lorusta on paljon muunnelmia. Tempon tavaratalo avattiin Tampereella 1939. Tempo mainosti: Amalia armas, paleleeko varvas, ostetaankos Temposta tallukkaat?

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 20 luvussa 6. Ahkeraa työntekoa. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r42-102_1.tif