Pyykinpesuaineita: Omo, Persil, Valo ja Lux
Säännöstelyn aikaan saippuaa sai 100gr kuukaudessa henkeä kohden
ja sekään pala ei ollut miellyttävän tuoksuista.
Saippuan valmistus kotioloissa oli varsin työlästä.
Isoon pataan laitettiin teurasjätteitä: murskattuja luita, suolia ja eläinrasvoja.
Päälle kaadettiin lipeää (livettä) ja seosta keitettiin hiljaisella tuella useita tunteja.
Välillä hämmennettiin tukevalla kepillä.
Keittämisen loppuvaiheessa lisättiin suolaa massaan erottamiseksi.
Jäähtyessään saippuamassa hyytyi kerroksiksi.
Ylin kerros oli valkoista kasvojenpesusaippuaa
ja alla tummempi kerros pyykinpesusuopaa.
Alimmaisiksi jäivät lipeä ja suopa.
Jäähtynyt saippuamassa leikattiin paloiksi.
Aivan alin hyytymätön aine käytettiin pyykinkeittoon.
Palat kuivattiin lämpöisessä paikassa lautojen päällä.
Tuoksuaineena käytettiin mm. kuusen pihkaa.
Livekiveä myytiin kilon purkeissa pyykinpesuun ja saippuankeittoon.
Sitä säilytettiin peltipurkissa.
Pieni pala lipeäkiveä sekoitettiin vesitilkkaseen
ja se kaadettiin pyykkivesipataan ennen kuin sinne nostettiin pyykit.
Lipeää valmistettiin myös itse. Uuneista kerättiin tuhkat ja seulottiin.
Koivupuun tuhka oli parasta.
Tuhka laitettiin saavin pohjalle ja kiehuva vesi kaadettiin päälle.
Seos sai seistä seuraavaan päivään, jolloin kirkas lipeä nousi pinnalle.
Aine oli harmillisesti maidon näköistä.
Moni lapsi ehti polttaa sillä kurkkunsa saaden elämänikäisen vaivan.
Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.
Kuva © Emilia Nieminen
Luokka: hygienia, kotityöt, vaatehuolto