1. Lipasto
  2. Kuvat
  3. Kuvalista

Kuvalista

Tulosta sivu
Kirjoita tähän, minkä aiheisia kuvia haet. Käytä hakusanoina kuvapankin omia kuva-aiheita (luettelo edellisellä sivulla).
Herrainmuotia 1958

 

CC BY 4.0 Valokuvaaja Yrjö Taurovaara, Helsingin kaupunginmuseo, Elanto -lehden kuva. FINNA

 
Herukka, musta Herukka, musta Herukka, musta

 

Kuva CC0 Pixabay

 
Herukka, musta Herukka, musta Herukka, musta

 

Kuva CC0 Pixabay

 
Herukka, musta Herukka, musta Herukka, musta

 

Kuva CC0 Pixabay

 
Herukka, punainen Herukka, punainen Herukka, punainen

 

Kuva CC0 Pixabay

 
Herukka, punainen Herukka, punainen Herukka, punainen

 

Kuva CC0 Pixabay

 
Herukka, punainen

 

Kuva CC0 Pixabay

 
Herukka, punainen Herukka, punainen Herukka, punainen

 

Kuva CC0 Pixabay

 
Herukka, valkoinen Herukka, valkoinen Herukka, valkoinen

 

Kuva CC0 Pixabay

 
Herukka, valkoinen Herukka, valkoinen Herukka, valkoinen

 

Kuva CC0 Pixabay

 
Heteka Heteka Heteka

Ennen vaahtokumi- ja runkopatjoja suomalaiset nukkuivat hetekoissa.
Niitä valmisti ensimmäisenä Helsingin teräshuonekalutehdas,
josta terässänky sai myös nimensä.

Yksi Veikko Lavin kuuluisista lauluista on nimeltään Serenadi Hetekalle, jossa sanotaan:

Rautaisessa hetekassa jokainen on maannut, pari ikäpolvea on siinä alun saanut.
...verkkopohja narahteli, rakkaat muistot mieleeni taas toi... koko talo kuuli sen,
kun kylkeä vain käänsi... nukahdettiin oman instrumentin säveliin...

Sananlasku
Niin makaa kuin petaa.
Antaa tulla lunta tuppaa, männää sängyn alle!
                

Kuva CCO Outi Mäki     

 
Hetekan pääty

Hetekan tärkein ominaisuus, jonka vuoksi sitä arvostettiin,
oli se että luteet ja muut syöpäläiset eivät kyenneet pesiytymään siihen.
Hetekoita mainostettiin narinattomina,
vaikka kyllä niistä ääntä lähti.

Heteka saattoi olla levitettävä:
toinen vuode työnnettiin päiväksi toisen alle
ja saatiin näin huoneeseen tilaa.

Tavallinen patja hetekoissa oli pystyraidallinen flokkipatja
(kuva, Finna/Ilomantsin museosäätiö).
Flokkivanu oli kehräämöistä ja tekstiiliteollisuudesta
ylijäänyttä, revittyä pumpulimaista
ja helposti muotoutuvaa materiaalia (kierrätyskuituvanua),
joka sisälsi puuvillaa ja villaa.
Edelleenkin verhoilijat käyttävät flokkia
ja sitä myydään askartelutarkoituksiin.

------- 

Olki oli joskus maaseudulla yleisin patjantäyte
(yleinen vielä 1950-luvulla).
Se oli halpaa ja helppo vaihtaa,
mikä tehtiin noin kerran vuodessa – usein jouluksi.
Patjantäytteiksi valittiin parhaat,
pisimmät ja puhtaimmat rukiin oljet.
Tähkät poistettiin. Patja täytettiin siten,
että olkien paksuimmat tyvipäät aseteltiin
patjan päihin ja pehmeämmät päät keskelle.
Se vähensi pistelyä patjanpäällisen läpi.
Patjapussin suu ommeltiin suurin pistoin kiinni.
Kuva vanhasta olkipatjasta - ajalta ennen hetekoita.

Kuva CCO Outi Mäki

 
Hetki ennen syyssadetta Hetki ennen syyssadetta Hetki ennen syyssadetta

 

Kuva C0 Pixabay

Hevonen metsätöissä

 

Kirsi Nuutinen on tehnyt Metsätalouden opinnäytetyön (2011)
Suomenhevonen metsätyössä – matka historiasta nykypäivään.
Se kertoo miehen ja suomenhevosen yhteistyöstä savotoilla ja sodassa.

Kuva ©  Sastamala Visual Oy

 
Hevonen vetää niittokonetta

Hevonen vetää niittokonetta.
Sadonkorjuu alkamassa1940-luvulla.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r42-106_3.tif

 
Hevosen rattaat Helsingissä 60-luvulla

Pihaidylliä Helsingin vanhassa Hermannissa
Violankadulla (Violankatu 2) vuonna 1961.
Tallissa hirnui hevonen, rattaat odottivat pihalla.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc  Valokuvaaja Eero Häyrinen/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 18.1.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-23974b_7.tif

 
Hevosen valjaat

Museoilla on netissä hyvä kokoelma esineiden kuvia,
joukossa erilaisia hevosten valjaita.   

Sananlasku
Kerran ne kiesitkin keikahtaa.           Tarkoittaa epäonnistumista               Kuvia kieseistä.

Sanastoa kuolaimet, luokki, suitset, länget, mahavyö, työvaljaat,
ravivaljaat, aisaremmi, silmälaput, alaremmi, rintaremmi

Kuva © Sastamala Visual Oy

 
Hiekkakakkuja rannalla Hiekkakakkuja rannalla Hiekkakakkuja rannalla

 

Kuva CC0 Pixabay

 
Hiekkaranta Hiekkaranta Hiekkaranta

Tyhjäkin hiekkaranta kuhisee elämää: muurahaisia, hyppyhäntäisiä, hämähäkkejä, surviaisia, hyttysiä, mäkäräisiä ja kovakuoriaisia.

Monesta kansallismaisemasta löytyy hiekkaranta: Kalajoen hiekkasärkät, Yyteri Porissa,
Ruokolahden Huuhanranta Saimaan rannalla, Kokkolan Vattajanniemi Itämeren rannalla,
Pielisen hiekkasaaret Kolilla, Bealdojávri Muotkan erämaassa Inarissa,
Patvinsuon kansallispuiston Suomujärvi Lieksassa (24 km hiekkarantaa),
Hietajärvi Enontekiöllä Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa,
Venäjänhiekka Tiilikkajärven kansallispuistossa.

Rantakasveista kuivattaviksi sopivat monet heinät ja osmankäämit.

  • Oletko rakentanut hiekkalinnoja?
  • Oletko löytänyt aarteita hiekan seasta kuten hienoja simpukankuoria, erikoisia kiviä tai meripihkaa?
  • Miltä hiekka tuntuu varpaiden välissä ja jalkapohjan alla kuumana hellepäivänä
    tai sadepäivän jälkeen raskaana ja vettyneenä?
  • Oletko antanut jaloille hiekkakylpyjä?

Laulu Katson autiota hiekkarantaa & Saariston Sirkka & …rantaan, santaan, muistatkos viel,

LUONTO-kuvapakan kuva numero 39

Kuva CC0 Pixabay Sunny1976

 
Hierimen puhdistus

Emäntä irrottaa taikinaa hierimestä veitsen avulla.

Taikinakorvon vieressä jauhovakka ja äyskäri.

Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo.

CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat

 
Hiihtäjät

Lahdessa sijaitsee hiihtomuseo.
Museoviraston sivuilta löytyy kuvia ja tietoa erilaisista hiihtovälineistä.

Loimaan Perinnesuksi on suksimuseo,
johon on kerätty esimerkkejä lumella
ja jäällä liikkumiseen käytetyistä välineistä ja varusteista. 

Ennen käytettiin puusuksia,
jotka ensin tervattiin ja paahdettiin; sen jälkeen voideltiin.

Usein pohjaan hangattiin kynttilää liukasteeksi.

Sompa on sauvan alapään rengas tai levennys,
joka estää sauvan uppoamisen lumeen.
Ennen sompa tehtiin rottinkirenkaasta tai vitsasta ja tuohesta.

Sananlasku
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.

Kuva © Sastamala Visual Oy

 
Hiirenvirna Hiirenvirna Hiirenvirna

Hiirenvirna (Vicia cracca) on monivuotinen hernekasvi.
Se kiipeilee kärhillään toisia kasveja pitkin ja
kukkii koko kesän.

Hiirenvirna on yksi kaikkein yleisimmistä niittyjen lajeista.
Se lisääntyy maarönsyillä
ja kasvaa 20–100 cm korkeaksi.

Sinivioletit kukat ovat pitkäperäisissä kukinnoissa.  
Hiirenvirna kasvaa niityillä, tien- ja metsänreunoilla,
pientareilla, joutomailla ja rannoilla.

Vaikka hiirenvirna on hernekasvi,
sen siemeniä ei kannata maistaa,
sillä ne ovat lievästi myrkyllisiä.

Hiirenvirna on monen päiväperhosen ravintoa.

Tietoa eri virnoista Luontoportissa

Kuva CC0 Pixabay

 
Hiljainen ranta Hiljainen ranta Hiljainen ranta

 

Kuva CC0 Pixabay Tapani Hellman

 
Hiljattain kuoriutuneet linnunpoikaset Hiljattain kuoriutuneet linnunpoikaset Hiljattain kuoriutuneet linnunpoikaset

 

Kuva CC0 Pixabay Mohan Nannapaneni

 
Hionta ja kiillotus

Työntekijä hiomassa tai kiillottamassa metallikappaleita
Kulutusosuuskuntien Keskusliiton metalliteostehtaalla Helsingissä 1948.

Metalliteostehdas valmisti mm. myymäläkalusteita osuusliikkeiden tarpeisiin.

Kuva CC0  Suomen valokuvataiteen museo,
Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_7764L