Kuvalista

Kirjoita tähän, minkä aiheisia kuvia haet. Käytä hakusanoina kuvapankin omia kuva-aiheita (luettelo edellisellä sivulla).
Lasipulloissa patenttikorkit

Tässä pullokorissa on posliini- eli patenttikorkkisia lasipulloja.
Sellaiset ovat olleet käytössä Suomessa 1900-luvun alusta lähtien.
Viimeisimpiä käyttäjiä olivat Pyynikki ja Elanto 1960-luvulla.
Posliinikorkkeja käytettiin kivennäisvesi-, virvoitusjuoma- ja kaljapulloissa.
Korkin päällä voi lukea: Pyynikki, Hartwall, Bock, H:gin virvoke Oy,
Sampo Kokkola, TAK, Mallasjuoma Oy Lahti, juo Tillanderin juomia.

Kumitiivisteitä patenttikorkkeihin on edelleen myynnissä viinitarvikeliikkeissä.

Pohjoismaiden ensimmäinen kivennäisvesien tuotantolaitos oli Victor Hartwallin perustama (1836).
Siellä pullotettiin hiilihapotettua, kivennäisaineita sisältävää ”terveysvettä”.

Nykyään monet sisustamista harrastavat henkilöt etsivät vanhoja pullokoreja kukkapöydiksi ja lehtikoreiksi.

 

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

 

Laskiaispulla

Sananlasku
Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa.

 

Leipien kopauttaminen

Emäntä kopauttaa leipää varmistuakseen, että se on kypsä.
Kypsän leivän tunnistaa värin lisäksi siitä,
että kopautettaessa siitä kuuluu kumiseva ääni.
Se on myös kevyehkö.

Jos leivät ovat huonosti kohonneet,
syynä voi olla kylmä huone, liian lyhyt kohotusaika,
vähäinen happaneminen tai liian kova taikina.

Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo.

CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat

 

Leipien laittaminen uuniin

Leivinuunissa poltetaan pitkiä halkoja kuivaa puuta, tavallisesti pari pesällistä.
Jos leivinuuni seisoo pitkään käyttämättä,
kannattaa ensin polttaa nuohousluukussa vähän paperia.
Silloin ilma lämpenee ja veto paranee.
Jos näin ei toimi, savut pöllähtävät puita sytyttäessä herkästi tupaan.
Kahdella pesällisellä puita lämpötila nousee noin 250-280 asteeseen.
Mitä kuumemmaksi uuni lämmitetään, sitä kauemmin se on sopivan lämpöinen.

Hiiliä sekoitellaan välillä, niin arina kuumenee tasaisesti.
Mänty ja kuusi palavat nopeasti ja niistä syntyy vähemmän hiiltä.
Koivu palaa kuumimmin ja siitä syntyy pitkään hehkuva hiillos.
Kun häkäpelti on avattu, kuumat hiilet kolataan pois.
Häkäpelti on tärkeää jättää auki,
sillä niin kauan, kun hiili palaa, kehittyy vaarallista häkää.
Tyhjä uuni puhdistetaan lämpimään veteen kostutetulla koivuluudalla.

Kuvassa emäntä laittaa leipää uuniin kypsymään pitkävartisella puisella leipälapiolla.
Leiville sopiva lämpötila on noin 200-250C.

Tavallinen paistoaika ruislimpulla on noin tunti.

Iso leivinuuni voi pitää koko talon lämpimänä muutaman päivän.

Kun uuni on jäähtynyt 150 asteen vaiheille,
sinne sopii laittaa riisipuuro ja silakkalaatikko kypsymään.
Uuniriisipuuro tarvitsee kahden ja puolen tunnin kypsymisajan.

Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo.

CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat

 

Leipien pisteleminen

Pisteleminen estää leivän kuoren nousemisen koholle, irti alaosasta.
Jos kuoren ja taikinan väliin paistettaessa jää ilmaa, kuori helposti palaa.

Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo.

CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat

 

Leipiä hapanjuuritaikinasta

Leivinuunin kokoa on usein kuvailtu kertomalla,
kuinka monta leipää siinä mahtuu kerralla paistumaan:
5, 6 tai 7 leivän uuni.

 

Runo
Soudetaan Sorolaan,
pitkä on matka tätilään.
Täti leipoi suuren leivän,
pani paljo voita päälle.

Mummo se herkkuja paistaa,
tekisi mieleni maistaa.

 

Kuva cc Outi Mäki

 

Leipiä valmiina uuniin

Kuvan rukiiset reikäleivät on leivottu hapanjuureen,
mutta hapanleivän teossa voidaan käyttää myös hiivaa.

Hapanleipä hiivalla
Hämmennä lämpimään veteen puoli kiloa jauhoja hyvin sekaisin.
Sekoita siihen hapatus ja aseta astia lämpöiseen paikkaan
kesä­llä 20 tunniksi, talvella 40 tunniksi.
Lisää 1/4 kiloa jauhoja ja veteen liotettu hiiva. Sekoita h­yvin.
Anna nousta. Jätä vähän hapatusta seuraavaksi kerraksi.
Leivo leiviksi ja paista.

Kuva CC Outi Mäki

 

Leipomon myymälä

Myynnissä munkkirinkilöitä, viinereitä ja leipiä.

Ruisreikäleipä tehdään perinteisesti taikinajuureen, mutta hiivaakin saatetaan käyttää.
Reikä tasoittaa kypsymistä, mutta sitä on tarvittu myös leipien orteen ripustamista varten.

Hiivaleipä tehdään hiivaleipäjauhoista, nesteenä maitoa tai piimää.
Taikina nostatetaan hiivalla.

Kakko on ohra- ja vehnäjauhoista leivottu länsisuomalainen leipä. 

Pohjois-Suomessa rieska on ohut vaalea leipä, jota ei nostateta lainkaan.
Etelä-Savolainen rieska muistuttaa pannukakkua.
Kakkois-Suomessa rieskaksi kutsutaan paksuhkoa hiivaleipää.

Sananlasku
Leipä miehen tiellä pitää.
Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.

 

LEIPÄKEITTO
Kuivahtaneista ranskanleivän palasista voi tehdä keittoa.
Paloittele leipä ja paahda palaset. Laita astiaan.
Kaada päälle kiehuvaa vettä ja anna seistä 10 minuuttia.
Siivilöi ja lisää sokeria, kermaa ja jotakin maustetta.

Kuva CC Outi Mäki

 

Leipätaikinaa taikinakaukalossa

Vastaleivottu, lämpimänä voilla voideltu leipä katoaa yleensä nopeasti herkuttelijoiden suihin.

Kuvassa vanha, yhdestä puusta veistetty taikinakaukalo.

Kuva cc Outi Mäki

 

Leipätaikinan alustaminen

Jauhojen lisäämisen jälkeen juuri aluksi nousee,
mutta laskeutuu sitten alas.
Silloin se on valmista alustettavaksi.

Taikina alustetaan käsin.
Huonosti alustettu taikina kohoaa huonosti,
lässähtää uunissa ja leivän pinta halkeilee.

Pula-aikoina Suomessa lisättiin ruisjauhojen jatkeeksi pettua.
Sitä saatiin männyn jälsi- ja nilakerrosta kuivamalla ja jauhamalla.
Pettu on tutkimuksissa osoittautunut monessa suhteessa
jopa ravintorikkaammaksi kuin kotimaiset viljalajimme.
Se sisältää runsaasti ravintokuitua, rautaa, mangaania ja sinkkiä.
Petussa on myös runsaasti flavonoideja, joilla on positiivisia terveysvaikutuksia.
Se on siis terveellinen elintarvikkeiden raaka-aine.
Petun määrä tuotteessa ei saa kuitenkaan ylittää 25 painoprosenttia.
Liian suurina määrinä se aiheuttaa vatsavaivoja.
Pula-aikoina vaivoja ilmeni.
Siksi petun terveellisyys on tullut monelle suurena yllätyksenä.

Nykyään on myynnissä sekä pettujauhoa
että männyn samoista osista tehtyä terveysjuomaa.

Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo.

CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat

 

Leipätaikinan pyörittelyä

Taikinaa pyöritellään ja käännellään pöydällä,
jossa on ohuelti ruisjauhoja,
kunnes se ei enää tartu käsiin.

Joskus pirteissä on ollut käännettävä pöytälevy.
Toisella puolella on leivottu ja
toinen puoli on ollut käytössä muuna aikana.

Älä koskaan sano, ettet osaa.
Sano: Minä opettelen.

Kun joku kysyy: Kykenetkö?
Vastaa: En tiedä ennen kuin olen yrittänyt.

Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo.

CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat

 

Leivän leipominen

Vasemmalla emäntä pyörittelee kartiomaista leipää.
Oikealla nuori emäntä on asettamassa uutta leipäkartiota valmiiden leipien vierelle.
Jauhotettu pöytää estää taikinaa tarttumasta pöydän pintaan kiinni.
Takana näkyy hierin, äyskäri, pyörittelemätöntä taikinaa ja taikinan juureksi jätetty taikinan pala.

Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo.

CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat

 

Lihaostoksilla

Asiakkaita ja myyjiä Karjakunnan myymälän lihatiskin äärellä marraskuussa 1961.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

 

Limonadipullot

Mehut, oluet, limonadit, vaarinkalja ym. myytiin lasipulloissa.
Pyynikin Helmi oli suosittu limonadi.
Sen resepti ei enää ole tallessa.
Myöhemmin myyntiin tullut Jive-limonadi maistui samalta kuin Pyynikin Helmi.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

 

Maitoa pullosta

Mies istuu ulkona ja juo maitoa pullosta

Elannon mainoskuva 1950 -luvulta.

Kuva CC BY 4.0 Helsingin kaupunginmuseo, inventaarionro N92160

 

Maitoa tankkiin

Suomessa juodaan maitoa enemmän kuin muualla maailmassa.
50-luvulla, jolloin maidonkulutus oli suurimmillaan,
sitä juotiin henkeä kohti melkein litra päivässä.
Nykyään sitä kuluu enää kolmasosa tästä.

Maito on tärkeä proteiinin lähde.
Maidon proteiinit ovat hyvälaatuisia ja hyvin imeytyviä.
Proteiinia tarvitaan joka vuorokausi
kudosten rakentamiseen ja uusimiseen
noin gramma painokiloa kohti.
Maidossa on proteiineja noin 3,5gr/100gr.

Maaseudulla maidontuotanto on ollut tärkein elinkeino.
Se on pitänyt maaseutua asuttuna.
Viime vuosina maitotilojen määrä on vähentynyt nopeasti
ja jäljelle jäävien koko kasvanut.
Vuoden 2015 lopussa maitotilan keskimääräinen koko oli 36 lehmää
ja maitotiloja oli yhteensä enää noin 7 900.

Yksi lehmä lypsää vuodessa keskimäärin yli 8 000 kg maitoa.
Jotta lehmä pysyisi lypsävänä, sillä täytyy olla vasikka,
jolle se tuottaa maitoa.
Kun lehmästä ei enää saada maitoa, se päätyy teuraaksi
ja lihat käytetään ravinnoksi.

Ennen jääkaappeja kaupunkilaiset kävivät maitokannunsa kanssa
maitokaupassa joka päivä.
Maaseudulla maitoa säilytettiin maakellarissa.


Lisätietoa
Maaseutu Plus 
Luonnonvarakeskus 
Maito ja terveys 

 

Maitoauto meijerin edessä 1920-1930 -luvulla

Maitoauto meijerin lastauslaiturin vieressä.
Laiturilla meijerin työntekijöitä.

Taustalla Elannon leipätehdas Helsingissä.

 

Makkaraa grillissä

Ennen makkaroita valmistettiin maataloissa teurastuksen jälkeen.
Makkaramassaa työnnettiin lehmänsarven pätkän läpi
puhdistettuun eläimen suoleen (luonnonkuori).

Nykyään makkaratehtaissa käytetään lisäksi keinokuoria,
jotka on tehty esim. kollageenista tai selluloosasta.

Makkaramassassa voi olla lihan lisäksi silavaa ja muuta rasvaa,
kamaraa, siipikarjan nahkaa, kieltä, sydäntä ja maksaa.
Lisäksi on sipulia ja mausteita.

Sodan jälkeen makkara oli yleinen ruoka.
Kodeissa tehtiin makkarakastiketta ja makkarakeittoa.
Myynnissä oli edullista suomilenkkiä eli jätkän makkaraa eli halpamakkaraa.
Sitä kutsuttiin myös hampparin vääräksi.
Työmiehet söivät sitä kylmänä eväänä. 

Lauantaimakkara on Suomen yleisin leikkelemakkara.
Sitä valmistettiin jo 1920-luvulla.
Myyjä leikkasi isosta makkarapötköstä sen kokoisen palan,
jonka asiakas halusi.
Kun myymälöihin tuli sähköllä toimivat leikkurit,
asiakas saattoi pyytää:
10 siivua lauantaimakkaraa, kiitos.

Meetvursti ja salami ovat kestomakkaroita.

 

Vanha loru Viikonpäivät
Maanantaina makkarat tehtiin,
tiistaina tikut vuoltiin,
keskiviikkona keitto keitettiin,
torstaina tupahan kannettiin,
perjantaina perheelle annettiin,
lauantaina liemi latkittiin,
sunnuntaina suu pyyhittiin.

Kuva © Studio-86

 

Mantelipulla
Mantelirusinapullia
Mausteet ja terveyssuola

Mausteilla on ollut ihmiskunnan historiassa iso merkitys.
Tärkeimmät mausteet on tunnettu tuhansia vuosia.
Ne ovat olleet kalliita vaihdon välineitä.
Suomessa tärkeimmät mausteet ovat olleet suola, pippuri, kaneli ja kardemumma.
Suola estää homeiden kasvua.
Suolattu ravinto säilyy pitkään ja liottamalla siitä saadaan taas syöntikelpoista.
Vanilja on yksi suosituimmista makuaineista.
Leipämausteena käytetään anista, fenkolia ja kuminaa.

Mausteet olivat entisaikaan statussymboleita:
mitä maustetumpi ruoka, sitä rikkaampi perhe.
Sahrami on maailman kallein mauste.
1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla mausteet yleistyivät tavallisenkin kansan keskuudessa.

Sanastoa: maustepippuri, valkopippuri, joulumausteet (neilikka, kaneli, inkivääri),
pullamausteet (kardemumma, kaneli), yrtit (basilika, oregano, minttu, persilja, tilli,
lipstikka, piparminttu, rakuuna, sitruunamelissa, meirami, kirveli, ruohosipuli),
piparjuuri, fenkoli, sipuli, valkosipuli.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

 

Mustikkamaito

 

Kuva CC0 Pixabay

 

Nenälleen leivotut leivät

Valmiit kartiomaiset leivät pirtin pöydällä.
Näin leivotuista leivistä on sanottu, että ne on leivottu "nenälleen".

Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo.

CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat

 

Näkkileipiä

Näkkileipä leivotaan taikinajuureen eli raskiin kuten pehmeä ruisleipä. Taikinajuurta sekoitetaan veden ja jauhojen kanssa vellimäiseksi seokseksi. Seoksen annetaan käydä 12 - 20 tuntia lämpimässä paikassa. Se happanee ja näin syntyy ruisleivälle tyypillinen happamuus ja aromi. Ruisnäkkileipä paistetaan korkeassa lämpötilassa (250 °C) vain muutaman minuutin ajan.

Näkkileivän teollinen tuotanto käynnistyi Suomessa vuonna 1904, kun nuori proviisori perusti Vaasan Höyryleipomon. 1920-luvulla suomalaiset söivät arkena talousnäkkileipää nimeltä ”Työkansa”. Juhlissa syötiin erikoisnäkkileipiä kuten ”Victor” ja ”Extra”. 1930-luvulla siirryttiin ohuempiin ja kalliimpiin näkkileipiin. Silloin markkinoille tulivat ”Luxus” ja ”Supero”. Armeija ja koulut ovat käyttäneet paljon näkkileipää, koska se säilyy hyvin ja on kevyttä kuljettaa.

Sanastoa: hapankorppu,

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

 

Opetustaulu Härän paloittelu

Emännän tietokirja II (Werner Söderström Oy) vuodelta 1957 antaa seuraavia ohjeita:
"Jos liha on aiottu vähittäiskauppaan,
on asianmukainen ruhon paloittelu hyvin tärkeä tekijä.
Myös kotitarveteurastuksessa on edullista paloitella ruho järkiperäisesti."

"Teurastuksessa tulee teurastajan sekä itseensä että teurastusvälineisiin nähden
noudattaa mitä suurinta siisteyttä ja puhtautta.
Kädet ja välineet on varsinkin verenlaskun tapahduttua kunnollisesti puhdistettava.
Teurastamaan ryhdyttäessä on pukeuduttava puhtaaseen mekkoon.
Teurastajalla tulee niin ikään lihojen kuivaamista ja puhdistamista varten olla
puhdas pyyheliina, jota ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen."

 

Kartongin päälle liimattu kuva.
Musta-valkoinen, ruotsinkielinen teksti.
Otsikko: Hur en oxe styckas. Miten härkä paloitellaan.

Lit.Ö.Tr. Gen.Stab.Lit.Anst.

CC BY-ND 4.0 Turun museokeskuksen kokoelmat,
Inventaarionumero TMM23437:390:2,
Finna