Kuvalista | Page 2

Tulosta sivu

		Metsätyömaiden tehopakkaus Vuonna 1945 saatiin lahjaksi pieni kahvierä ulkomailta. Tämä kahvierä oli arvotavaraa, sillä kahvia ei ollut vielä kaupoissa. Kahvierä jaettiin ahkerille metsätyömiehille. Metsätyömaiden kuvassa olevat tehopakkaukset sisälsivät 150 grammaa kahvia 200 grammaa sokeria ja 5 laatikkoa tupakkaa. Pakkauksia oli myös suurempaa kokoa. Onko sinulla kokemuksia tai kulkeeko suvussasi tarinoita siitä, kun pula-ajan jälkeen sai kahvia ensimmäisen kerran? Millaisia? Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita. Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.
		Muodikasta ja modernia pikakahvia Pikakahvi eli murukahvi on teollisesti esikäsiteltyä kahvia, josta valmistetaan kahvia kuppi kerrallaan. Pikakahvijauheet tulivat suosituksi 60-luvulla. Niistä yleisimmät olivat Nescafé ja Maxwell. Ulkomainen uutuus oli muodikasta. Suomessa pikakahvia juodaan vähän, mutta joka kolmas kahvikuppi maailmassa on pikakahvia. Pikakahvia voi käyttää leivontaan. Joitko muodikkaasti pikakahvia 60-luvulla? Milloin on mielestäsi sopiva hetki juoda pikakahvia? Mitä mieltä olet pikakahvin mausta? Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita.
		Myyntivalttina kauniit kahvipurkit Pakkauksia käytettiin hyväksi kahvin markkinoinnissa. Pitkäikäiset peltipurkit olivat myyntivaltti jo 30-luvulla. Suosittuja olivat myös lahjoiksi valmistetut kahvipurkit, joissa ei ollut ollenkaan tekstiä. Siksi monet eivät nykyään tiedä, että pulleassa ruusupurkissa on ollut kahvia. Moni tuntee Keskon vaalean purkin 60-luvulta, jossa on sininen tai punainen ornamenttikuvio. Kun kannen avaa, niin sisäpuolella lukee “Virkisty K-kahvilla”. Monissa peltipurkeissa on kirjaimet GWS. Se on yhtiö, joka saanut alkunsa Helsingin Ullanlinnasta läkkisepän perustamasta verstaasta vuonna 1876. Yhtiön nimi on nykyään Oy G. W. Sohlberg Ab. Yhtiö teki esimerkiksi värikkäitä peltirasioita, maitotonkkia ja litteitä Auri-taskulamppuja. Peltipakkaukset olivat yhtiön päätuote aina 1990-luvulle saakka. Säilytätkö kahvia erityisessä kahvipurkissa? Millainen se on? Millaisia ajatuksia vanhan kahvipurkin näkeminen kirpputorilla, antiikkiliikkeessä tai museossa sinussa herättää? Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita. Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.
		Pannukahvista suodatinkahviin Saksalainen Melitta Benz kehitti kahvinsuodattimen jo vuonna 1908. Suppilon ja suodatinpaperin avulla kahvinpurut erotettiin kahvijuomasta. Paulig aloitti Melitta-suodattimien ja suodatinpapereiden tuonnin 1956. Samaan aikaan markkinoille tuli suodatinkahvia. Pauligin valikoimaan kuuluivat keraamiset suodattimet. Myöhemmin tulivat peltiset ja muoviset suppilot. Konsulentit esittelivät uutta kahvinvalmistusmenetelmää ja taivuttelivat perheenemäntiä luopumaan kahvin keittämisestä pannussa. Koska sinun perheessäsi siirryttiin suodatinkahviin? Löytyykö kaappisi perukoilta suodatinsuppilo? Millainen se on? Millä perusteella valitset suodatinpussin nykyään? Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita. Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.
		Paula-kahvit ja kahvipannu Tuttu näky oli kansallispukuinen Paula-tyttö, joka kaatoi kahvia kiiltävästä kuparisesta pannusta. Paula-tyttö on hyvän kahvin lähettiläs ja erilaisten tapahtumien toivottu vieras. Piirretty Paula esiintyi Pauligin pakkauksien etiketeissä ja mainosjulisteissa ensimmäisen kerran 20-luvulla. Kilpailuissa valittujen Paula-tyttöjen valokuvat ilmestyivät etiketteihin 50-luvulla. Joskus kahvipakettiin painettiin olympiarenkaat. Silloin osa myyntihinnasta meni olympialaisten, esimerkiksi Stadionin rakentamisen hyväksi. Kupariset pannut olivat usein kyläsepän tekemiä. Pannujen sisäpuoli tinattiin säännöllisesti. Tinurit kulkivat tinaamassa talosta taloon. Joissakin kuparipannuissa oli nokan päällä läppä. Se esti torakoiden pääsyn pannuun sisälle. Kuparipannun puhdistaminen vaati työtä. Ensin pannussa keitettiin tuhkaa ja vettä. Sitten pannu pestiin joka puolelta lipeävedellä. Lopuksi pannu kiillotettiin Sampo-kiillotuspulverilla tai piimällä ja puolukkahillolla. Yksi tapa saada kahvipannu kirkkaaksi oli keittää se soodavedessä. Mikä tapa on mielestäsi paras tapa puhdistaa kahvipannu? Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita. Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.
		Paula-nukke Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita. Vilkkimäen kahvimuseossa eli "muistinvirkistysmuseossa" kuvattuja valokuvia videona Youtubessa. Videon avulla voi herätellä keskustelua tai luoda tunnelmaa kahvihetkeen. Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.
		Paula-tyttö-postikortteja Kuva c Kirsi Alastalo
		Pauligin kuuluisat keräilykuvat Paulig painatti kortteihin 216 erilaista autojen, moottoripyörien, skoottereiden ja traktoreiden kuvaa. Kulkuneuvojen ohella korteista oppi liikennemerkkejä, kansallisuustunnuksia ja vieraskielisten sanojen ääntämistä. Paulig sai alkuperäiset kuvat maahantuojilta. Siksi samat kuvat toistuvat eri valmistajien autosarjoissa. Helsinkiläinen Uusi Kivipaino painatti kortit. Autokuva oli kovaa valuuttaa. Kuvien vaihtoarvo riippui auton arvosta ja kortin harvinaisuudesta. Länsiautojen arvo oli suurempi kuin itäautojen. Kerrotaan, että innokkaimmat keräilijät lisäsivät kotona kahvin menekkiä ja kaatoivat kahvia likaämpäriin. Keräilyinnostus johti myös rikollisiin puuhiin. Turun Pauligin varastoon murtautujat veivät kahvipaketeista vain autokuvat. Lapsille suunnattujen keräilykorttien kausi loppui nopeasti 1955. Ilmeisesti vanhemmat vastustivat vetoavaa markkinointia. Millaisia ajatuksia Pauligin keräilykuvat sinussa herättivät lapsena? Entä nykyään? Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita. Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 30. Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.
		Pauligin Paula-tyttö oli aikansa julkkis Vuonna 1950 ensimmäistä Paula-tyttöä etsittiin lehti-ilmoituksella: "Jos olette esiintymiskykyinen, hyvävartaloinen ja -ryhtinen, jos luulette omistavanne ns. filmikasvot ja radioäänen, ja jos ikänne on 16–30 vuotta, Teillä on mahdollisuudet tulla valituksi Paula-tytöksi." Ensimmäinen Paula-tyttö oli nimeltään Sinikka Kekki. Paula oli erittäin suosittu 50–60-luvuilla. Hän oli aikansa julkkis ja korvasi kuninkaallisten puutteen Suomessa. 70-luvulla avattiin Paula-palvelu. Puhelimessa ja kirjeitse neuvottiin kuluttajia. Paula kiersi kaupoissa ja kahviloissa opastamassa. Paula tunnetaan Sääksmäen kansallispuvusta. Vuonna 2015 valittiin 19. Paula, Maija Niemi. Hänellä on uusi tyyli, rempseä ja nuorekas Flora. Uutta työasua käytetään Sääksmäen puvun rinnalla. Paulaa ei saa enää tytötellä. Häntä kutsutaan hyvän kahvin lähettilääksi. Oletko tavannut Paulan? Kerro lisää. Onko joku Paula sinusta se ”ainoa oikea Paula-tyttö”? Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita. Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.
		Pavut paahdettiin prännärillä Yleensä kotioloissa kahvia paahdettiin ja jauhettiin sen verran kuin tarvittiin. Kahvipavut paahdettiin prännärillä eli rännälillä. Jotkut liottivat papuja, jotta ne turpoaisivat. Prännäri kuumennettiin hellalla tai hiilillä. Pavut laitettiin prännäriin, kansi suljettiin ja kampea kierrettiin. Näin kahvipavut paahtuivat tasaisemmin. Paahdetut pavut kiilsivät kauniisti, jos sekaan lisäsi hiukan voita. Paahdetut kahvipavut säilyivät hyvin muutaman viikon ajan. Jauhetun kahvin aromit haihtuivat ja rasvat härskiintyivät nopeammin. Kahvin paahtaminen onnistuu tavallisella paistinpannullakin. Kahvikaupat myyvät raakoja papuja. Millä tavalla onnistuit parhaiten kahvin paahtamisessa? Maistuuko sinulle tumma vai vaalea paahto? Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita. Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.
		Peltinen tyhjiöpakkaus eli vakuumipakkaus Avaruusteollisuus keksi 50-luvulla tyhjiö- eli vakuumipakkaukset. Tyhjiöpakkauksesta imetään ilma ennen kannen sulkemista. Silloin ylimääräinen happi poistuu pakkauksen sisältä. Näin kahvirasva ei pilaannu. Onnellinen oli se, jolla oli tuttavia Amerikassa. Hän sai käteensä tyhjiöpakattua kahvia ennen muita. Maxwell Housen purkki löytyi usein Amerikan paketeista. Paulig otti ensimmäisenä käyttöön ilmatiiviin peltipurkin ja SOK seurasi. SOK kutsui pakkausmenetelmää nimellä AAA eli Aito Amerikkalainen Aromipaahtomenetelmä. Tiedätkö, miten tyhjiöpakkaus avattiin? Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita. Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.
		Pieni tyttö maksaa ostoksensa Kuva Helsingin kaupunginmuseo
		Pieni tyttö ostaa kermaa Kuva Helsingin kaupunginmuseo
		Raakaa ja paahdettua papua säkin täydeltä Kahvipapuja tuotiin Suomeen juuttisäkeissä. Kahvisäkki saattoi painaa jopa 90 kg. Kuvassa oikealla on raakoja papuja. Paahtamaton papu on vaalea ja vihertävä. Kahvi säilyy raakana paremmin, joten ennen kahvi myytiin asiakkaille raakoina papuina. Paahtamatonta kahvia myytiin kaupoissa 1950-luvulle saakka. Kuvassa keskellä olevat pavut on paahdettu kotona prännärillä. Sen vuoksi ne ovat paahtuneet epätasaisesti. Liian tummaksi paahdetuista pavuista keitetty kahvi maistui kitkerältä. Kuvassa vasemmalla on papuja, jotka on paahdettu paahtimossa. Valmiiksi paahdetun kahvin laatu oli tasaisempi. Gustav Paulig perusti ensimmäisen teollisen kahvipaahtimon Suomeen vuonna 1904. Paulig möi kauppoihin paahdettuja kahvipapuja 10 kilon metallipöntöissä ja säkeissä. Millaisia kokemuksia sinulla on kahvipapujen paahtamisesta? Mitä mieltä olet paahdetun kahvin tuoksusta? Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita. Kahviaiheista mielen ja muistin virkistystä: Kuvasarja videona (5:36 min) Kupillinen nostalgiaa. Video Paula-tytöistä vuosilta 1950–2015. Linkkiluettelo lauluista, joissa nautitaan ja lauletaan kahvista tai kahviloista. Vanhoja mainoksia, jotka liittyvät höyryävän lämpimiin juomiin. Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.
		Sakariinikiteet ja sakariinitabletit Sakariini on vanhin keinotekoinen makeutusaine. Sitä on käytetty 1900-luvun alusta asti. Sakariinin makua on kuvattu metalliseksi. Pieniä sakariinitabletteja käytettiin kahvin ja kahvinkorvikkeiden kanssa. Myös sakariini oli vaikeimpina aikoina kortilla. Astran sakariinia myytiin puisissa rasioissa. Sitä salakuljetettiin Ruotsista Suomeen. Teollisuus osti sakariinia ja makeutti sillä mehuja, kotikaljaa ja limonadeja. Oletko ostanut sakariinilla makeutettuja herkkuja? Millaisia? Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita. Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.
		Sikuria pihoilla ja kaupoissa Sikuria käytettiin kahvin korvikkeissa. Monilla pihoilla kasvatettiin sikurijuurta. Syksyllä juuret korjattiin, pestiin, paloiteltiin ja kuivatettiin uunissa. Lopuksi palat paahdettiin, jauhettiin hienoksi kahvimyllyssä ja sekoitettiin kahviin. Suosituin sikurimerkki oli Wilhelm Schaumanin Pietarsaaren sikuri. Sikurin kukka on sininen. Ehkä sen vuoksi sikuripakkaukset olivat usein sinisiä. Onko sinulla kokemuksia sikurista? Millaisia? Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita. Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.
		Sinettikahvit saapuivat 1940-luvulla Isoja paahtimoita 40-luvulla olivat Paulig, SOK ja Kesko. Sinetti oli Pauligin tuotemerkki. Sinettikahvit tulivat myyntiin sodan jälkeen. Pauligin valikoimissa Sinettikahveja oli 60-luvulle saakka. Kahvipavut jauhettiin usein kaupassa. Kahvi pakattiin pergamiinipusseihin, mutta niissä kahvi ei säilynyt kauan tuoreena. Kodeissa ja kahvikaupoissa tehtiin eri kahvilaaduista omia sekoituksia. Usein sekoituksessa oli sekä halvempaa että kalliimpaa kahvia. Oletko tehnyt omia kahvisekoituksia kotona? Millaisia? Askartelua pannunalunen kahvipusseista Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita. Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.
		Sokerin säännöstelystä suurkäyttöön Sokerin säännöstely kesti yli 14 vuotta. Säännöstely päättyi joulukuun lopussa 1953. Pula-aikana sokeria sai vain 5 kiloa henkeä kohti vuodessa. Sokeri riitti paremmin perheissä, joissa oli paljon pieniä lapsia, sillä nuorimmat eivät vielä sokeria käyttäneet. Säännöstelyn loputtua sokerin käyttö lisääntyi. Sokeria käytettiin eniten 1970-luvun taitteessa. Silloin sokeria käytettiin henkeä kohti lähes 50 kiloa vuodessa. Nykyään Suomessa kulutetaan sokeria noin 30 kiloa henkeä kohti vuodessa. Suurin osa sokerista nautitaan piilosokerina makeisissa, leivonnaisissa ja virvoitusjuomissa. 1950-luvun puolivälistä lähtien myytiin tomu-, rae- ja fariinisokeria pussitettuina. Kilon pussit Talous-kidesokeria tulivat vuonna 1965. Erikoissokerit saivat vuonna 1968 uudentyyppiset pahvirasiat. Onko oma sokerinkäyttösi muuttunut elämän varrella? Miten? Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita. Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.
		Sokeritoppa ja sakset Pienet sokeritopat painoivat kaksi kiloa tai viisi kiloa. Suuret sokeritopat painoivat jopa 15 kiloa. Kahvinjuojat suosivat sokeritopan kärkiosaa. Se oli kovempaa ja kesti kauemmin sulaa suussa. Monen mielestä topan kärki oli makeampaakin. Toppa pilkottiin yleensä paloiksi kaupassa. Topan leveä tyvi jäi usein kauppiaan varastoon. Kotona sokeritoppa paloiteltiin sokerisaksilla. Sokeritoppa valmistettiin puhtaasta ruokosokerista, joka kaadettiin tötterömäiseen muottiin. Tämän jälkeen sokeri sai kuivua pari viikkoa, kunnes kiteet olivat asettuneet. Esimerkiksi vuonna 1926 Helsingin Sanomissa oli mainos, jossa kehotettiin ostamaan omaisille ja tuttaville joululahjaksi sokerisakset. Vaasan tehtaalla valmistui viimeinen sokeritoppa vuonna 1957. Isosta sokeritopasta ei ole helppoa saada paloja irti. Millaisia keinoja olet yrittänyt? Oletko joskus käynyt salaa hakemassa sokeria? Mitä tapahtui? Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita. Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.
		Suolaista ja makeaa kahvia Kun pula-aikana mentiin kylään, mukaan otettiin omat sokerit tai sakariinit. Oli sopimatonta odottaa saavansa kortilla olevaa elintarviketta. Sokeria pidettiin pienissä, kauniissa rasioissa. Nimikirjaimilla ja lahjan saantivuodella varustettu rasia oli suosittu lahja. Etualalla oleva pieni astia on tehty sakariineja varten, mutta monet pitivät siinä myös suolaa. Varsinkin saaristossa ja Pohjois-Suomessa oli tapana laittaa kahvin joukkoon suolaa. Saaristossa kahvi saatettiin keittääkin meriveteen. Silloin kahvia kului vähemmän. Suolainen kahvi myös auttoi korvaamaan raskaan työn ja hikoilun kehosta poistamaa suolaa. Onko sinulla ollut oma sokeri- tai sakariinirasia? Oletko maistanut suolaista kahvia? Kerro lisää. Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita. Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.
		Suu makeaksi Suomen Sokerilla Suomen Sokeri tuotti vuoteen 1948 saakka pääasiassa sokeritoppia ja palasokeria. Kidesokeri oli tuontitavaraa. Suomen Sokerin pääraaka-aine oli vuoteen 1939 saakka sokerijuurikas. Sen jälkeen ruokosokerin osuus lisääntyi. Palasokeri oli joko sahattua tai puristettua. Sahattu Sirkku tuli vuonna 1928. Puristettu Pulmu tuli vuonna 1930. Ensin sokeripaloja myytiin irtotavarana. Kilon kuluttajapakkaukset tulivat pian. Sirkku oli kovaa ja hitaasti liukenevaa. Se kesti useamman kahvihörpyn ajan ja tassilta ryystämisen. Pulmu liukeni ja hajosi suussa nopeasti. Nykyään sekä Sirkku että Pulmu valmistetaan puristamalla ja lohkomalla. Kumpi on mielestäsi oikea sokeri, Pulmu vai Sirkku? Miksi? Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita.
		Tukipahvit tukivat tuotetta ja tuotemerkkiä Paperikääreisissä kahvipakkauksissa käytettiin tukipahvia. Kun kahvipussi avattiin, niin ensin irrotettiin pussin päällä oleva sulkija. Kun pussin suuta raotettiin, esiin tuli tukipahvi. Pahvi piti paketin mallissaan ja toimi samalla aromisuojana. Tukipahviin painettiin erilaisia keräilykuvia ja mainoksia. Osa tukipahveista oli selkeästi mainoksia. Niissä oli tuotteen nimi ja usein mainoslause. Joissakin korteissa kerrottiin tuotteiden ominaisuuksista. Keräilykuvat yleistyivät Suomessa 1930-luvulla. Ennen viikkorahojen keksimistä ne olivat aikuisten suosimien tuotteiden kylkiäisinä. Erilaiset hyödylliset sarjat kannustivat myös aikuisia keräämään kortteja. Monet paahtimot julkaisivat reseptisarjoja ja arkisia talousvinkkejä. Korteissa oli myös hullunkurisia perheitä. Kuvasta löytyy Aatos Oppi, opettajan poika, joka mainostaa K-leipää. Muita hahmoja olivat esimerkiksi: Pekka Piippu, Maalari Matti, Ulla Pulla, Kauppias Puoti ja Taimi Kukka. Millaisia kortteja olet ottanut talteen tai nähnyt? Entä vanhempasi? Kerro lisää. Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita. Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.
		Uudemmat makeutusaineet Makeutusaine syklamaatti keksittiin 30-luvulla. Se hyväksyttiin elintarvikekäyttöön 20 vuotta myöhemmin. Aspartaami ja Asesulfaami-K keksittiin 60-luvun puolivälissä. Myös ne hyväksyttiin elintarvikekäyttöön 20 vuotta keksimisen jälkeen. Hermesetas-makeutusaineiden sisältö on vaihdellut. Aluksi Hermesetas sisälsi puhdasta sakariinia. 60-luvulla sakariiniin lisättiin syklamaattia. 80-luvulta lähtien Hermesetas-merkillä myytiin myös aspartaamin ja asesulfaami-K:n sekoitusta. Nykyään makeutusaineiden kirjo on suuri. Monet suomalaiset suosivat koivusokeria eli ksylitolia. Kasvin lehdistä uutetun Stevian käyttö lisääntyy. Mitä makeutusaineita olet käyttänyt? Valitsetko kahviisi mieluummin sokeria tai makeutusainetta ? Kerro lisää. Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita. Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.
		Vanhojen kahvimyllyjen viimeinen sukupolvi Nämä erikoiset kahvimyllyt ovat 50–60-luvulta. Käsikäyttöinen keltainen mylly on muovia. Vaalea ja punakantinen on tehty puusta. Sähkökäyttöisen myllyn runko on metallista. 60-luvun jälkeen kahvin jauhaminen kotona väheni, joten kahvimyllyjä ei enää hankittu. Moni on säilyttänyt vanhan kahvimyllyn. Nykyään kahvin harrastajat ostavat pieniä käsi- ja sähkökäyttöisiä myllyjä. Kun jauhaa kahvinsa itse, saa tuoretta kahvia ja kahvin tuoksu on voimakkaampi. Kahvihetkessä on erityinen tunnelma, kun sitä valmistelee itse alusta alkaen. Onko sinulla vanha kahvimylly tallella? Millainen? Millaisessa tilanteessa jauhoit kahvia viimeksi? Haluaisitko jauhaa kahvia nykyään itse? Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita.
		Väriä ja valokuvia 60-luvun kaupan hyllyillä Valinta- ja itsepalvelumyymälät yleistyivät vasta 60-luvulla. Kauppojen hyllyille ilmestyi paljon värikkäitä kahvipaketteja. Pakettien eksoottinen kuvamaailma muuttui. Piirrokset muuttuivat valokuviksi. Pääosaan nousivat kahvikuppi ja musta kahvi. Kahvi pakattiin alumiinifoliosta valmistettuihin tyhjiöpakkauksiin ja alumiinipakkaus laitettiin vielä pahvipakkauksen sisälle. Vielä 60-luvulla kahvi saatettiin ryystää tassilta hieman jäähtyneenä sokeripala suussa. Kahvi keitettiin edelleen kahvipannussa. Antti Nurmesniemi suunnitteli Wärtsilälle suositun Pehtoori-pannun. Emalisen Pehtoorin kädensija on bakeliittia. Joissakin pannuissa oli perkolaattori. Perkolaattoria kutsuttiin myös nimellä pulputuspannu. Pulputuspannussa valmistettu kahvi maistui erityisen hyvältä. Kaupungistuminen näkyy Pehtoori-pannussa. Se sopi hyvin sähköliedelle. Suositko sinä jotakin tiettyä paahtimoa tai kahvilaatua? Kerro lisää. Oletko valmistanut kahvia pulputuspannulla? Miten se tapahtui? Millainen kahvipakkaus on mielestäsi houkutteleva? Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita.