Kuvalista

Mielenosoitus yleislakon aikaan Senaatintorilla maaliskuussa 1956.
Taustalla näkyy Valtioneuvoston linna.

Kuva CC BY 4.0 Juha Jernvall, 1956. Helsingin kaupunginmuseo, inventaarionumero D4298, Finna

Vuoden 1956 Miss Suomi, Sirpa Koivu (s. 1938), rokokooasuisine avustajineen valmistautumassa kruunaamaan seuraajansa vuoden 1957 Miss Suomi -kisoissa.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

Kuva cc  Valokuvaaja Reijo Forsberg/Teppo Palho/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 27.1.1957. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r57-7769_6.tif

Miss Suomi Tarja Nurmi (s. 1938) nousemassa Kar Airin bussiin lähteäkseen Suomi Seuran vieraaksi Tukholmaan edustamaan suomalaista ja turkulaista naiskauneutta.

Tarja Nurmi oli miss Suomi kaksi vuotta peräkkäin. Hän esiintyi myös Suomi-filmeissä: mm. elokuvassa Molskis, sanoi Eemeli, molskis!

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

Kuva cc   Valokuvaaja Martti Brandt/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 27.2.1959. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r59-16066_3.tif

Vanha tapa kerätä muistolauseita levisi 50-luvulla koululaisten keskuudessa.
Värssyjä pyydettiin sekä luokkatovereilta että opettajilta.
Kiiltokuvat kirjan omistaja liimasi valmiiksi
tai kirjoittaja valitsi kuvan omasta kokoelmastaan.
Liimapuikkona käytettiin keitettyä, halkaistua perunaa.

Kiiltokuvien aiheina oli usein kukka-asetelmia, enkeleitä, eläimiä, tyttöjä ja poikia.
Käsialan siisteys oli myös tärkeää.

Kaikki osasivat ulkoa muutaman tavallisimman runon tai värssyn.
Monet värssyt liittyivät ystävyyteen tai hyvän onnen toivottamiseen.
Myös aiheiden isänmaallisuus ja uskonnollisuus oli tavallista.

Ruusun sulle antaisin,
mut mistä mä sen saan,
kun halla vei jo kukkaset
ja lumi peitti maan.

Ruusuja poimin,
kukkia kannan,
kauneimmat niistä sinulle annan.

Niin monta pientä lintua,
kuin pääsi yli lentää,
niin monta sull’ on ystävää,
mutt’ muista mua sentään.
Kirjoitti kynä, ohjasin minä, ota selvää sinä.

Värssyjä Vahvikkeen Sanataide-laatikossa
Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 25.

Kuva © Kirsi Alastalo

Mannekiini esittelee leninkiä 50-luvulla.
Helmassa oli leveyttä ja sen alla alushame.

CC BY 4.0 Valokuvaaja Ensio Liesimaa, Helsingin kaupunginmuseo. Kuva Elannon kokoelmasta. FINNA

Kun muovailuvahan kauniin värisistä vahapötköistä
oli tarpeeksi kauan muovailtu monenvärisiä töitä,
vahapallot olivat sekoittuneet epämiellyttävän värisiksi möykyiksi
ja ne sisälsivät hiuksia ja muuta roskaa.

Kuva CC BY 4.0 Outi Mäki, muovailuvahat: Napialan Wanha koulu, Janakkala

Pulpetin kannessa oli kynäkaukalo ja sen vieressä mustepullo.
Pahvisessa laatikossa pulpetin sisällä säilytettiin
lyijykynää, kumia, viivoitinta ja väriliituja.
Erityisen huolellisesti piti käsitellä metallikärkistä
mustekynää, jolla opeteltiin kaunokirjoitusta.

Tytöt vertailivat kenellä on
kaunein mustekynän pyyhin.
Niitä tehtiin leikkaamalla pyöreitä kangastilkkuja,
jotka ommeltiin keskeltä yhteen.
Koristeeksi laitettiin nappi.

Kuva on Muistoissamme 50-luku -kirjassa sivulla 65
kappaleessa 17. Koulu.

Kuva © Kirsi Alastalo

Innokkaita katsojia poikien mäkiautokilpailussa Helsingin Eläintarhassa lokakuussa 1957.

Mäkiautoilu oli 1950 ja 60-luvuilla yksi suosituimmista kaupunkilaislasten harrastuksista.

Mäkiauto on pyörien päälle tehty rakennelma,
joka liikkuu mäkeä alaspäin pelkän painovoiman avulla.
Siinä ei ole polkimia eikä moottoria,
joten tasaisella maalla se liikkuu vain työntämällä tai vetämällä.

Mäkiautoja rakennettiin itse monenlaisista laudoista ja levyistä.
Usein auton takaosa tehtiin maitokärryistä ja ohjauspyöräksi
- jos vain mahdollista - laitettiin oikean auton ratti
Jarruiksi tuli katajaiset kepit.

Edelleenkin järjestetään kilpailuja, kenen auto rullaa pisimmälle.

Mäkiautoilusta YLEn Elävässä arkistossa videoita ja lisätietoa.

Sananlasku
Auta miestä mäessä, älä mäen alla.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc  Valokuvaaja Eero Makkonen/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma. Helsinki 6.10.1957.
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r57-9964_3.tif

Monista tavaroista oli vielä 50-luvulla pulaa,
joten nuoriso joutui lainaamaan vanhempiensa asusteita.
50-luvun aikana kuitenkin syntyi teinimuoti,
koska taloudelliset mahdollisuudet paranivat
eikä nuoriso enää halunnut pukeutua samalla tavalla kuin vanhempansa.
Mallia haettiin amerikkalaisista elokuvista.

Tytöillä oli rusetille kietaistu poninhäntä, nilkkasukat ja kellohame.
Naisten pitkien housujen käyttöä ei vielä hyväksytty koulussa paitsi urheilutunneilla.
Kodeissa kiersi myös kotiompelijoita, jotka tekivät vaatteita.

Muotia seurattiin aikakauslehdistä.
Apu-lehti oli perustettu 1933.
Se oli viikoittain ilmestyvä perhe- ja yleisaikakauslehti, joka ilmestyy edelleen.

Muita aikakauslehtiä 50-luvulla olivat Suomen Kuvalehti, Yhteishyvä,
Metsästys & Kalastus, Kotiliesi, Elokuva-aitta, Pirkka, Eeva, Hopeapeili, Seura,
Veikkaaja, Omin Käsin, Parnasso, Uusi Kuvalehti ja Käytännön Maamies.

Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 35.

Kuva © Kirsi Alastalo

Sorja-kaavoja Kotiliedessä 1955
Vyötärö oli kapeassakin mekossa selvästi paikallaan.

Kuvan vaalea nalle on 20-luvulta ja se on kokenut evakkotaipaleenkin.
Kiharakarvainen nalle on 50- tai 60-luvulta.
Nallet ovat kuin samoilla kaavoilla tehdyt,
vaikka ikäeroa on kymmeniä vuosia.

Nalle on ollut monen lapsen ensimmäinen lelu.
Kun koulujen välitunneilla hypittiin narua, saatettiin lausua lorua,
jonka mukaan hyppijän piti toimia:

Nallekarhu, nallekarhu, mene sisälle, nosta tassusi,
pyöri ympäri, niiaa, kumarra, potkaise, kiljaise, sano nimesi,
älä mene pois, mene pois!

Vanhat suomalaiset nallet tehtiin usein lampaanturkista.
Nalleja tehtiin myös vanhoista takeista tai kankaista.
Hienoimmat nallet tehtiin mohairista eli angoravuohen villasta kudotusta kankaasta.

Yleisin nallen täyte oli puulastu.
Nalle katsoi maailmaa lasi-, puu- tai nappisilmillä.
Kuono, suu ja tassut kirjailtiin mustalla tai ruskealla langalla.
Muotoiltu kumi- tai muovikuono yleistyi 50-luvun alkupuolelta lähtien.

Joidenkin hyväntekeväisyysjärjestöjen tunnuksissa esiintyy nalle.
Nalle tuo mieleen kaiken sen, mitä lapsena nallelta sai,
eli lämpöä, sympatiaa, rakkautta ja lohtua.

Teddykarhulla on jopa oma kansainvälinen nimikkopäivänsä.
Sitä vietetään lokakuussa.

Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 6.

Kuvauspaikka: Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä, Näyttelykeskus Weegee

Kuva © Kirsi Alastalo