Kesäillan ajatuksia

Wäinö Sola esittää (1926) Oskar Merikannon säveltämän ja P.J. Hannikaisen sanoittaman laulun  Sä kasvoit neito kaunoinen (Raita tietokanta).

Kun muistelen

Kun muistelen, kuin monta iltoa
olen istunut yksin, yksin,
ja katsellut taivahan tähtiä,
jotka vilkkuvat vieretyksin,
niin tyttöni,
oi, tyttöni,
sua lähelle tulla mun täytyvi
ja katsoa kauvan, kauvan.

Kun muistelen, kuin monta taivalta
olen kulkenut korpimailla,
olen istunut alla kuusien
ja istunut iloja vailla,
niin tyttöni,
oi, tyttöni,
sua suudella kauvan mun täytyvi
ja itkeä, itkeä hiljaa.

Kun muistelen, kuin monta aatosta
olen aatellut pahaa siellä,
jotk’ oisi yhdessä vältetty
ja voitettu yksimiellä,
niin tyttöni,
oi, tyttöni,
mua lempiä paljon sun täytyvi
ja lempiä kauvan, kauvan.

                  Eino Leino

 

Pieni ballaadi

Honka se humisi ikkunan alla,
tyttö oli ikkunassa.
”Minkähän lienevi tuulen teillä
kultani kulkemassa?”

Tuulet ne honkoa huojutteli,
sulhoa suuret surut.
”Kenenhän pitkiä peijaita nyt
ulvovat tuulien urut?”

Hongan katkasi suuret tuulet,
tyttösen katkas kaipuu.
Sulhanen mailla vierahilla
vaeltaa ja vaipuu.

              Eino Leino

 

Kuva © Sastamala Visual Oy

 


Tulosta kuva   Tulosta kuva ja teksti