Lapamato

Kansakoulun oppilaille kerrottiin hygieniasta ja loisista.
Lapamadot olivat yleisiä,
koska kaloja ei kypsennetty kunnolla.
Runsaskaan suolaaminen ei tapa lapamatoa.

Koulun havaintovälineiden joukossa oli pullo,
josta lapset näkivät, miltä lapamato näyttää.

Tosin moni oli jo nähnyt sen luonnossa aiemmin,
kun saaliiksi saatuja lahnoja oli
ennen ruuaksi laittamista avattu.

Lapamato voi elää ihmisen suolistossa parikymmentä vuotta
ja kasvaa jopa 20 metrin pituiseksi.
Samassa suolistossa voi olla useita matoja yhtä aikaa.
Oireita ovat päänsärky, huonovointisuus ja anemia.

Lapamadon voi saada mateen, hauen, ahvenen ja kiisken mädistä,
mutta siiassa ja kirjolohessa se ei juurikaan viihdy.
Lapamato voi asettua myös kissaan tai koiraan,
joten niillekään ei saa antaa raakaa kalaa.

50-luvulla koululaiset oppivat hokeman "Raaka kala, paha kala",
kun Mato-Alli eli sosiaalineuvos Alli Vaittinen-Kuikka
taisteli kansantaudiksi levinnyttä lapamatoa vastaan.

Nykyään lapamato todetaan Suomessa vuosittain
noin kahdestakymmenestä ihmisestä.
Matotartunnan voi saada kalan mädistä tai sushista.
Mäti pitää aina pakastaa vähintään vuorokaudeksi
ja vähintään -18 asteen pakkaseen,
jotta siinä olevat mahdolliset lapamadon munat kuolevat.

Mato häädetään lääkkeillä (kuva).

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 64
kappaleessa 17. Koulu

Kuva CC BY 4.0  Outi Mäki

 


Tulosta kuva   Tulosta kuva ja teksti