Ympäristö

Ympäristö vaikuttaa siihen, minkälaisiin asioihin mielemme suuntautuu. Näkösällä olevat muistoihin liittyvät esineet, materiaalit ja näkymät tukevat sekä itsenäistä että ryhmässä tapahtuvaa muistelua. Ihmisen identiteetti on kytköksissä hänen kotinsa huonekaluihin, tekstiileihin ja esineisiin. Ne muistuttavat tapahtumista elämän varrella ihan samalla tavalla kuin valokuvat. Tarkastele ympäristöä: näkyykö elementtejä, joiden avulla syntyy sisältöä ja merkityksiä vai onko ympäristö niin karsittu, että huomio suuntautuu vain oman terveyden ja tilanteen tarkasteluun. Jos on pakottavia syitä karsia tuttuja esineitä ja huonekaluja, niistä kannattaa ottaa digikuvat ja tulostaa asianomaisen henkilökohtaiseen käyttöön. Asiantuntijoiden esimerkkejä virikkeisen ympäristön merkityksestä.

Muistisairaat henkilöt ovat ympäristötekijöille vielä alttiimpia kuin muut. Kun muisti tarvitsee tukea, identiteettiin kytköksissä olevien tavaroiden karsinta on epäloogisinta, mitä voi tehdä. Lisäksi pienetkin häiriötekijät ja ympäristön vaikea hahmotettavuus voivat varastaa huomion kokonaan ja tehdä olon ahdistuneeksi. Etenkin frontaalista muistisairautta sairastavat ovat uusien ärsykkeiden vietävissä. He ovat impulsiivisia, jättävät helposti kesken meneillään olevan toiminnan ja tarttuvat uusiin puuhiin. Heidän toimintatuokioistaan on häiritsevät tekijät eliminoitava vielä tarkemmin kuin muilta.

On myös hyvä pitää mielessä, että vaskulaarista muistisairautta sairastavalla henkilöllä voi olla hyvin kirkkaita hetkiä, joina aikoina virikeympäristössä tulee olla hänen aikuiselle minälleen sopivaa ja sitä tukevaa materiaalia.

 

Häiriötön ympäristö

Turvallinen ja rauhallinen ympäristö mahdollistaa keskittymisen muisteltaviin aiheisiin. Huoneen läpi kulkevat ylimääräiset ihmiset saattavat hävittää ryhmätilanteen hyvät vaikutukset. Kun istumajärjestys on sellainen, että osallistujat näkevät toisensa hyvin, mutta kokevat kukin olevansa riittävän suojattuja, keskustelulle ja vuorovaikutukselle on parhaat edellytykset. Joka viidennellä 70-vuotiaalla ja yli kolmanneksella 80-vuotiaista on keskustelua vaikeuttava kuulovika. Piiri on hyvä istumajärjestys. Silloin kaikki näkevät toisensa ja kuulevat paremmin. Keskellä on kuitenkin hyvä olla pöytä tai pöytiä, sillä olo tuntuu silloin suojatummalta ja on helpompi osallistua. Pöytä on myös hyvä laskualusta käytetyille materiaaleille. Kokoontumistilan ja istumajärjestyksen säilyttäminen samana eri kokoontumiskerroilla luo tuttuutta ja turvallisuuden tunnetta.

Valaistus

Riittävä, häikäisemätön valaistus vähentää heikosta näöstä johtuvia ongelmia ja säilyttää vireystilaa. Tarvittavan valaistuksen määrä muuttuu iän myötä. 60-vuotias tarvitsee 5-6 kertaa enemmän valoa kuin 20-vuotias nähdäkseen lukea. Ikääntyessä pupillin koko pienentyy. Silloin verkkokalvolle ei pääse yhtä paljon valoa kuin nuorempana - alle 40% siitä mitä nuorella. Jokaista elettyä 13 vuotta kohti valon tarve kaksinkertaistuu. Valon voimakkuuden suuret vaihtelut näkökentässä rasittavat silmää ja saattavat estää näkemistä. Siksi tarvitaan hyvä yleisvalaistus. Se vaikuttaa myös mielialaan. Lisäksi se kohde, johon huomion halutaan suuntautuvan, tulee olla valaistu paremmin kuin muu ympäristö. Hämärässä tilassa kaikki eivät välttämättä näe kuvia ja esineitä osallistuakseen tasavertaisina keskusteluun. On myös paljon väliaikaisia syitä, jotka voivat viedä huomion muualle. (Harriet Finne-Soveri, THL: Näköongelmat)

Ympäristön asettamat vaatimukset

Toiminnanvajaus syntyy, kun ihmisen henkinen tai fyysinen suorituskyky ei riitä ympäristön asettamiin vaatimuksiin. Siten toiminnanvajauksen syntyyn vaikuttavat paitsi henkilön kyvyt myös fyysinen ja sosiaalinen ympäristö. (Routsalo, P., Pitkälä K. & Karvinen E. (toim.): Ryhmäliikuntakeskustelut psykososiaalisena kuntoutuksena 2004. s.13)

 

Muistoja nostavat virikkeet

Muistelua voidaan tietoisesti viritellä

  • muisteluhuoneissa (esimerkki Tanskasta, Verma & Åkerblom: Kokemuksia tanskalaisesta iäkkäiden ihmisten hoiva-asumisesta, s. 24), jotka on sisustettu tietyn aikakauden tyypillisillä tapeteilla, huonekaluilla, tekstiileillä ja esineillä. Muisteluhuoneissa käytetään ääninauhoituksia, musiikkia, tuoksuja, makuja ja esineitä tai niiden kuvia.
  • aistien-tilassa, joka on muisteluhuoneiden tapainen ratkaisu, helposti muunneltava, elämyksiä virittävä tila. Aistien-menetelmässä käytetään kaikkea sitä, mitä muisteluhuoneissakin, mutta lisäksi Aistien tilassa voidaan ”siirtyä” toiseen paikkaan tai aikaan kuten lapsuuden maisemiin tai toiseen kulttuuriympäristöön heijastamalla seinälle tai isolle sermille suurikokoisina maisemia ja eri aikakausien huonetiloja. Menetelmässä ei pyritä autenttisiin kopioihin todellisuudesta, vaan viitteellisiin, ajatuksia, muistoja ja tunteita herättäviin efekteihin tavoitteena keskustelun ja ajatusten virittäminen. Laurea-ammattikorkeakoulun julkaisu tästä menetelmästä.
  • muistoja virittävillä sisustusratkaisuilla. Viereisessä kuvassa vanhan mallin mukainen rautasängyn pääty on maalattu seinään. (Kuva Elina Kaarto)
  • museoissa
  • vitriineillä, joissa esineet ovat näkyvillä, mutta liikuttelulta suojassa
  • muistolaatikoilla ja -rasioilla, jotka sisältävät yksittäisen ihmisen rakkaita kuvia ja tavaroita tai jonkin aihepiirin tai ryhmän tärkeitä aineistoja
  • valokuvatauluilla ja -kansioilla
  • esineillä tai niiden kuvilla (esinekuvia)
  • musiikilla ja äänimaisemilla (lintujen laulu, autojen äänet, puheensorina, puiden humina, sateen ropina, veden liplatus)
  • edellisten yhdistelmillä
  • kotieläimillä (esimerkki Hollannista. Aalto, Verhe & Verma: Tutustumismatka Hollannin vanhustenhuollon tiloihin, s.8)
  • rakennetun ympäristön elementeillä. Viereisessä kuvassa on perinteinen maitolaituri DiaPuiston liikuntareitin varrella Porissa. Maitolaiturin rakensi asukkaiden toiveiden mukaisesti Lions Club. Maitolaiturit olivat ennen kylän nuorten kohtauspaikkoja ja niihin liittyy paljon muistoja. Kohtaus- ja istumapaikkana ne voivat toimia edelleen. Ovien takana liikunta- ja pelivälineet säilyvät lähellä käyttöpaikkoja. (kuva: Carolus Manninen, YLE)

Huolehtimalla siitä, että ympäristössä on edellä mainittuja virittäjiä, rakennetaan muistelulle suotuisia tilanteita. Siivoamalla kaikki virikkeet lukkojen taakse suunnataan tilassa olevien ihmisten huomiota jäljelle jääneisin virikkeisiin. Ne saattavat olla omasta kehosta tulevia särkyjä, eilen kuultuja huonoja uutisia, asuinkumppaneiden epämiellyttävää käytöstä tai television dramaattisia uutisia. Virikkeetön ympäristö johtaa kierteeseen, joka vie alaspäin sekä fyysistä, henkistä että sosiaalista kuntoa. Professori Erkki Vauramon diat kuvaavat hyvin ympäristön merkitystä ihmisen hyvinvoinnille (diat 7 ja 8).

Elämänhistorian aikaisia ympäristöjä kannattaa lavastaa muisteluhetkiä varten niin yksityiskotiin kuin hoitokotiinkin. Valitse miljöö (koululuokka, kotipiha, keittiö, kamari, olohuone) ja kerää siihen liittyviä esineitä, äänimaisemia, tuoksuja, materiaaleja ja suuhun pantavaa. Suuria kuvia voi heijastaa seinälle, etsiä netti-tv:n ruudulle, näyttää tietokoneen näytöltä tai tulostaa arkin kokoisena. Kun järjestetään virikkeitä kaikille aisteille, nekin joilla on vaikeuksia jonkin aistin kanssa, voivat osallistua intensiivisemmin.

Viereinen kuva on vesihöyrytakasta. Monille ihmisille elävä tuli takassa tai nuotiossa on mieltä rauhoittava ja kodikas elementti, mutta elävän tulen käyttö hoivakodissa usein monesta syystä haasteellista. Vesihöyrytakka on turvallinen vaihtoehto. Se toimii sähköllä ja LED-teknologialla (kaukosäädin). "Palavista puista" nouseva savu saadaan aikaan vesihöyryllä. Makkaraa tässä takassa ei voi paistaa, mutta muuten elämys on hyvin aito. (kuva Roltrade)

Kortit, jotka virittävät keskustelua ympäristökysymyksistä: Yllättävät ympäristökysymykset.  På svenska Överraskande frågor om omgivningen    Yllättävät ympäristökysymykset suomi/ svenska

 

Kirjallisuutta

Aro, Päivi (2008): Dynaaminen valaistus – Tulevaisuuden valaistusratkaisut muistihäiriöisen asuin- ja hoivaympäristöön. Taideteollisen korkeakoulun opinnäyte kuvaa muistisairaan henkilön näkemisen, hahmottamisen ja psyykkisen sekä fyysisen hyvinvoinnin erityistarpeita. Kirjan esittämät ratkaisut ovat: vuorokaudenaikaan orientoiva valaistus, huomiota ohjaava valaistus, pimeänvuodenajan valaistus ja tunnelmavalaistus.

Kronström-Johansson, Riikka (2008): Pitkäaikaispotilaan esteettinen ympäristö. Jyväskylän yliopiston Taiteiden- ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen  Taidekasvatuksen Pro gradu -työ. Työssä kuvattu hyvä, esteettinen ympäristö tukee myös muistelua.

Hietanen, Janne (2013): Elvyttävä ja tavoittava palveluympäristö senioreille. Teollisen muotoilun opinnäytetyö Turun ammattikorkeakoulussa (YAMK). Hietanen kuvaa erilaisten ympäristötekijöiden yhteyttä viihtymiseen, yhteisöllisyyteen, sosiaalisuuteen ja toiminnallisuuteen.

Kotilainen, Helinä ja Rappe, Erja kuvaavat Suomen muistiasiantuntijoiden sivustolla muistisairaan henkilön hyvää ympäristöä.

Puusaari, Riina (2008): Vanhainkodin piha-alueen kehittämissuunnitelma: Mannakoti, Nastola. Opinnäytetyö Lahden ammattikorkeakoulun miljöösuunnittelun koulutusohjelmassa.

Minttu Räty, Sari Sivonen, Jenny Saarela, Heli Laurikainen & työryhmä (2015): Aistien-menetelmä. Laurea Julkaisut 44. Laurea-ammattikorkeakoulu.

Semi, Taina; Salmi, Tuija & Mykkänen, Jukka (2016): Yötaivaan toivo, GeroArt muistityön käsikirja 2. Muistiystävällinen ympäristö tilasta kokemukseen.

------------------------

Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 14 § Pitkäaikaista hoitoa ja huolenpitoa turvaavat sosiaali- ja terveyspalvelut on toteutettava niin, että iäkäs henkilö voi kokea elämänsä turvalliseksi, merkitykselliseksi ja arvokkaaksi ja että hän voi ylläpitää sosiaalista vuorovaikutusta sekä osallistua mielekkääseen, hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä edistävään ja ylläpitävään toimintaan.