Elämäntarinat

Elämäntarinan huomioon ottaminen viestittää ihmiselle, kohdellaanko häntä yksilönä vai yksikkönä. Kokemuksella voi olla ratkaiseva merkitys elämänlaatukokemukselle. Erilaisin menetelmin tallennetut -  kirjoitetut, kuvitetut, sähköiset, piirretyt, ommellut, askarrellut - elämäntarinat voivat toimia myös kognitiivisena proteesina.

Muisteluhetkissä ohjaaja oppii koko ajan ryhmän jäsenten yksilöllisiä piirteitä ja ainutlaatuisia elämäntarinoita. Hoitokodin asukkaista nousee esille sellaisia puolia, jotka eivät hoitotilanteissa käy ilmi. Se tasa-arvoistaa vuorovaikutusta. Tarinoita kannattaa tallentaa.

Muistoista voi askarrella taulun, jossa elämäntarinan palaset pääsevät esille: Muistoista voimaa taulu. Käsin tehdyn historiataulun (omaelämäkerrallinen muistelukäsityö) pohjana voi käyttää käytössä pehmenneitä pellavaisia tai puuvillaisia pyyhkeitä tai kankaita. Kokonaisuus kootaan niin, että elämän tärkeät käänteet tulevat huomioitua. Kirjontaa tehdään vapaalla, luovalla kirjonnalla (villa-, pellava- tai muliinilangat), ja lisäksi voi käyttää kankaanmaalausta, huovutusta ja tilkkutyötekniikoita. Materiaaleja voi hankkia luonnosta: oksia, korsia, käpyjä. Pohjaan voi myös painaa valokuvia tai piirroksia. Elämänkaaren voi muistelukeskustelun pohjaksi asetella luonnonmateriaaleista valkoisen kankaan päälle myös kiinnittämättä eli vain muistelun ja keskustelun virittämiseksi. Esimerkiksi tummat kivet voivat kertoa surusta.

Vanhuksen elämänhistoriaan perehtyminen on oleellinen osa muistisairaillekin sopivaa Validaatio-menetelmää. Muistisairas henkilö ilmaisee tunteitaan ja toiveitaan muistojen kautta. Tunnemuistiin on jäänyt merkittäviä ja tunnepitoisia tapahtumia ja asioita, joista vanhus käyttää korvaavia sanoja ja kiertoilmauksia, kun oikea sana ei heti nouse mieleen. Siksi elämänhistorian tunteminen antaa tärkeitä vinkkejä kaikkeen vuorovaikutukseen. Validaatio-menetelmän pohjalta on kehitetty suomalainen TunteVa-menetelmä. Molemmista löytyy opinnäytteitä Theseuksesta.

Elämäntarinan kirjoittamisessa voi hyötyä logoterapian periaatteista ja malleista, vaikka niitä soveltaisi väljästi ja ideoita poimien.

Elämäntarinakeskusteluissa voi käyttää muistojen herättäjänä lyhyitä tarinoita, jotka sisältävät tuttuja ja monille yhteisiä aiheita. Sodassa olleille tällaisia ovat muiden veteraanien muistelmat. Satakunnan museo ylläpitää blogia nimeltä Korsmanin talossa. Sen kertomuksissa rouva Kaarina Korsman pyörittää nelihenkisen perheen arkea vuonna 1951. Tehokas muistojen pintaan nostaja on myös eri aikakausien musiikki (Vahvikkeen Musiikki). Samoin vanhat postikortit ja kirjeet (kuvia), sanoma- ja aikakauslehdet. YLE on koonnut yhteen osoitteeseen muistelua stimuloivia videoita otsikolla Jos synnyit 1920-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi. Videot ovat vuosilta 1935 - 1986.

 

Vuosikirja
Yhden henkilön, perheen tai yhteisön vuosikirja voi sisältää lehtileikkeitä, valokuvia, posteja ja tekstiviestejä, perhejuhlakutsuja, vierailuja, matkareittejä, nimiä, konserttiohjelmia ja esitteitä, kuolinilmoituksiakin – kaikkea, mikä vuoden tapahtumista tuntuu merkitykselliseltä.
Myynnissä on myös viiden vuoden kalentereita, joihin mahtuu muutama rivi päivää kohden ja joista näkee, mitä tapahtui samaan aikaan viime vuonna. Vuosikirja toimii kuin ulkoinen kovalevy: siitä voi tarkistaa tapahtumia, muistella niitä ja orientoitua tulevaan. Ikäpolvien yhteisiin keskusteluihin vuosikirjat voivat antaa arvokasta tukea.

Vuositaulu
Hoivakodissa ja palvelutalossa muistia voi tukea suurilla vuositauluilla, joihin kootaan sekä yhteisön omia tapahtumia että paikkakunnalla, Suomessa ja maailmalla tapahtuneita merkittäviä asioita. Materiaalin keruun ja sisällön suunnittelun jälkeen toteutuksen voi antaa vapaaehtoiselle. Palaset kiinnitetään ensin maalarinteipillä ja kokonaisuus hyväksytetään asukkailla. Tyhjät valkoiset seinät muuttuvat näillä tauluilla puheenaiheiksi.

 

Elämäntarinoita
Selkokielisiä lyhyitä elämäntarinoita tunnetuista henkilöistä on Vahvikkeen Sanataide-laatikossa.
Suomalaisten naisten lyhyitä elämäkertoja keskusteluiden pohjaksi.
Aivoliitto on julkaissut tiivistelmän Mauno Koiviston elämänvaiheista sekä keskustelukysymyksiä niistä.

 

Kirjallisuutta

Aavaluoma, Sanna & Tammelin, Tarja (2012): Jotta minua ei unohdettaisi -Tarinoita elämästäni niille, jotka minua tulevat hoitamaan 1. painos Helsingin Alzheimer-yhdistys 2012,  2. painos 2013 Suomen Psykologinen Insituutti. Kirja sisältää suuntaviivoja elämän tärkeiden asioiden tallentamiseen. Kirjaa voi käyttää ryhmätoiminnassa työkirjana.

Ahonkallio-Ollikkala, Sanna (2015): Pitkä päivä palvelukodissa vai oman elämänsä sankari. Opinnäytetyö Oulun ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusohjelmassa.  

Jenni Heikkinen, Suvi Heikkinen & Raisa Kovalainen kuvaavat elämäntarinan käyttöä hoitotyön opinnäytetyössään Elämäntarina apuna muistisairaan hoidossa. Kajaanin ammattikorkeakoulu, 2007.

Riikka Juvosen kirja Arjen lämpöä (2007) sisältää ilmeikkäitä tuokiokuvia arkisista askareista pienillä tarinoilla höystettynä. Näillä voi alustaa muisteluhetken. Kirjassa on nostalginen kuvitus, joka liittyy vuosikymmenien takaiseen maatalon elämänpiiriin, lapsiin, aikuisiin, eläimiin ja luontoon. Kirja henkii välittämistä, huolenpitoa ja turvaa. Aikakaudesta ja kulttuurista riippumatta ihmisenkokoinen arki syntyy pienistä välittämisen teoista. Kirjapaja.

Ruotsalainen, Kirsi (2010): Elämäntarinat muistisairaan hoitotyössä. Opinnäytetyö Mikkelin ammattikorkeakoulun hoitotyön koulutusohjelmassa.