Tutkimustuloksia

Liikunnan vaikutuksia

  • Liikunnalla on vahvin tutkimusnäyttö toiminnanvajauksien estäjänä. (s.14)
  • Aktiivinen liikunta puolittaa toiminnanvajauksien riskin. (s.16)
  • Liikunta parantaa alaraajojen verisuonitukoksista kärsivien eli katkokävelypotilaiden kävelykykyä jopa paremmin kuin pallolaajennushoito tai lääkehoito. (s. 17)
  • Mitään haittaa liikuntainterventioista ei ole osoitettu olevan. (s. 17)
  • Liikuntaharjoittelu ehkäisee ja parantaa sairauksia sekä auttaa ikääntymisen ja sairauksien mukanaan tuomaan haurauteen. (s. 19)
  • Lihasten käyttämättömyys kiihdyttää nopeasti lihaskatoa. (s.20)
    poimittu kirjasta Routsalo, P., Pitkälä, Kaisu & Karvinen, Elina (toim. 2004): Ryhmäliikuntakeskustelut psykososiaalisena kuntoutuksena. Raportti 7. Vanhustyön keskusliitto.

Pitkään istumisen haitallisuudesta on painavaa tutkimusnäyttöä (Duodecim).

 

MielenMuutos -hankkeessa liikunnan psykofyysisinä tavoitteina olivat liikkumiskyvyn paraneminen, kipujen lievittyminen, rentoutuminen, stressinhallinta, ruumiinkuvan eheytyminen sekä ruumiinhallinnan, vuorovaikutuksen ja itsetuntemuksen lisääntyminen. (Saarenheimo, Marja & Pietilä, Minna (2011): MielenMuutos masennuksen hoidossa. Mielialaongelmista kärsivien iäkkäiden ihmisten psykososiaalinen tukeminen. Vanhustyön keskusliitto, s.117)

 

Liikunta on hyvä muistilääke. On paljon näyttöä siitä, että fyysinen aktiivisuus hidastaa muistin ja siihen liittyvien toimintojen heikentymistä sekä vähentää Alzheimerin taudin riskiä. Useissa tutkimuksissa on havaittu hippokampuksen eli aivojen muistia ja tunteita säätelevän keskuksen reagoivan säännöllisen liikkumiseen. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa joukko iäkkäitä miehiä ja naisia käveli 40 minuutin ajan kolmena päivänä viikossa. Vuoden kuluttua todettiin, että heidän hippokampuksensa oli suurentunut kaksi prosenttia. Hippokampusta voi siis bodata. Jos diagnoosina on Lewyn kappale -tauti, säännölliset kävelylenkit ja Parkinson-tyyppinen voimistelu pitää aloittaa heti, kun diagnoosi on tehty.
Muistisairaiden voima-, kestävyys- ja tasapainoharjoittelun sekä muun liikunnan vaikuttavuustutkimuksista kerrotaan Duodecimin Käypä hoito -suosituksissa otsikolla Kuntoutus muistisairauksissa.

 

Viikon vuodelepo vie ikääntyneen ihmisen alaraajojen lihasvoimasta 25% ja luuston tiheydestä 5%. (Timonen, L. (2007): Group-Based Exercise Training in Mobility Impaired Older Women. Effects of an Outpatient Multi-Component Training Program on Physical Performance, Mood, Functional Abilities and Social Welfare and Healthcare Costs After Acute Hospitalization.Kuopion yliopiston julkaisu D. Lääketiede 406). 

 

Keinutuolijumpan vaikuttavuutta on tutkittu Kuopion yliopistossa ja Lahden AMK:ssa.

  • Maaria Kiviniemi ja Hanna Laakso (2007): Kuuden viikon omaehtoisesti suoritetun ohjatun keinutuolijumpan vaikuttavuus yli 75-vuotiaiden naisten tasapainoon. Lahden AMK. Fysioterapian opinnäytetyö.
  • Tutkimuksen mukaan säännöllinen keinutuoliharjoittelu kohensi iäkkäiden naisten fyysistä suorituskykyä. Säännölliseen keinutuoliharjoitteluun osallistuneilla toiminnallinen tasapaino, polvenojennusvoima ja kävelynopeus paranivat. Kolmen kuukauden kuluttua 86 % osallistujista toteutti keinutuoliharjoitteluohjelmaa vähintään kymmenen kertaa viikossa ja 14 % vähintään kahdeksan kertaa viikossa." (Kristiina Niemelä: Iäkkäiden tuettu kuntoutuminen - Laitoskuntoutusjakson, kotikuntoutuksen ja keinutuoliharjoittelun vaikutukset iäkkäiden henkilöiden toimintakykyyn ja elämänlaatuun. Kuopio 2011.)

 

Liikunta on lääke (Liikuntasuositus)

Liikunnan avulla voidaan ehkäistä, hoitaa ja kuntouttaa monia pitkäaikaissairauksia, kuten tyypin 2 diabetesta, kohonnutta verenpainetta, lihavuutta, sepelvaltimotautia, sydämen vajaatoimintaa, astmaa, keuhkoahtaumatautia, polven nivelrikkoa, nivelreumaa, niska- ja alaselkävaivoja sekä masennusta. Liikunnan lisääminen on keskeinen elintapamuutos, joka auttaa useiden pitkäaikaissairauksien ehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa. Se kannattaa yhdistää muihin elintapamuutoksiin. Liikkumattomuus on terveydelle haitallista. Tutkimuksiin pohjautuvia hyviä ohjeita liikuntaan löytyy Duodecimin Terveyskirjaston sivustolta.

Yli 75-vuotiaiden kotona asuvien henkilöiden lihasvoima lisääntyy kuntosaliharjoittelulla, mutta suorituskyky heikentyy pian kuntosalijakson päätyttyä, jos harjoittelu ei ole jatkuvaa. Niillä, jotka harjoittelivat kuntosalilla kerran viikossa kahden vuoden ajan, kävely ja tuolilta ylösnousu nopeutuivat ja lihasvoima lisääntyi. Vertailuryhmällä, johon kuuluvat eivät aloittaneet kuntosaliharjoittelua, mutta saivat muuta hyvää hoitoa (kiinnitettiin huomiota muun muassa lääkitykseen, ravitsemukseen, näkökykyyn ja suun terveyteen), säilyivät sekä tasapaino että liikkumiskyky, mutta heidän lihasvoimansa heikkeni. Niillä, jotka eivät saaneet mitään tavanomaisesta poikkeavaa hoitoa eivätkä osallistuneet kuntosaliharjoitteluun, kaikki ominaisuudet heikkenivät.
Aartolahti Eeva  (2016): Long-term strength and balance training prevents mobility decline among community-dwelling people aged 75 and older, väitöskirja Jyväskylän yliopisto.

Liikunta ehkäisee sydän- ja verisuonitauteja yli 70-vuotiaanakin ja myös yli 75-vuotiailla. Suurimman hyödyn saavat säännöllisesti kävelevät. Yhdysvaltalaiseen tutkimukseen osallistui 4 200 tutkimuksen alkaessa keskimäärin 73-vuotiasta sydämeltään tervettä ihmistä. Kymmenen vuotta kestäneessä seurannassa fyysisesti aktiiviset 70-vuotiaat välttyivät muita todennäköisemmin sepelvaltimotaudilta, sydänkohtauksilta, aivohalvauksilta ja varsinkin aivoinfarkteilta. Käveleminen osoittautui sydämelle selvästi parhaaksi liikuntamuodoksi. Terveydelliset riskit olivat pienimmät säännöllisesti ja pitkiä matkoja suhteelliseen ripeään tahtiin kävelevillä henkilöillä. Seurannan aikana sydän- ja verisuonitautien oireita ilmeni 1 200 osallistujalla. (Soares-Miranda, Luisa; Siscovick, David S.; Psaty, Bruce M.; Longstreth Jr, W. T.; Mozaffarian, Dariush (2015): Physical Activity and Risk of Coronary Heart Disease and Stroke in Older Adults. Circulation.)

Toistaiseksi kattavin metaepidemiologinen lääkehoidon ja liikuntahoidon tehoa vertaileva tutkimus perustuu yli 300 satunnaistettuun tutkimukseen, jotka sisältyivät neljään liikuntaa ja kahteentoista lääkehoitoja käsitelleeseen meta-analyysiin. Niissä oli yhteensä lähes 340 000 potilasta. Liikuntahoidon ja lääkehoidon välillä ei todettu tilastollisesti merkitsevää tehoeroa sepelvaltimotaudin tai prediabeteksen sekundaarisessa ehkäisyssä.
(Naci H & Ionnidis JP: Comparative effectiveness of exercise and drug interventions on mortality outcomes:metaepidemiological study. BMJ 2013;347:f5577)

Liikuntasuositusten mukaan pitäisi harrastaa reipasta kävelyä tai muuta kohtuukuormitteista kestävyysliikuntaa vähintään 2,5 tuntia viikossa tai raskasta liikuntaa tunti 15 minuuttia viikossa. Vuonna 2015 yhdistettiin kuuden eurooppalaisen ja yhdysvaltalaisen tutkimuksen tuloksia, jolloin oli mahdollista tehdä johtopäätöksiä 660 000 henkilön tiedoista 14 vuoden ajalta. Verrattuna täysin liikkumattomiin henkilöihin kuoleman vaara oli 31% pienempi 1-2 kertaa suositellun määrän liikkuvilla ja 20% pienempi suositusta vähemmänkin liikkuvilla. Parhaimman suojan sai liikkumalla 3-5 kertaa suositellun määrään, jolloin kuoleman vaara pieneni 39% liikkumattomiin verrattuna. (Duodecim 2015;131:1543)

Liikunnan, terveyden ja toimintakyvyn yhteyksistä kerrotaan kirjassa Suominen, Merja & co. (2001): Ikääntyvien liikunta, terveys ja toimintakyky. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä.

Huotilainen, Minna & Peltonen, Leeni (2017) Tunne aivosi. Otava. Aivotutkija Minna Huotilainen ja toimittaja Leeni Peltonen kertovat pitkäkestoisesta tutkimuksesta, jossa selvitettiin niiden henkilöiden elämäntapaa, joiden muisti, havaintokyky ja tarkkaavaisuus toimivat erinomaisesti vielä yli 80 vuotiaana. Tutkimuksessa nousi esille kolme harrastusta, jotka olivat tyypillisiä näille iäkkäille ihmisille. Ne olivat kortti- ja lautapelit, musiikki (kuorossa laulaminen, bändissä soittaminen, konserttikäynnit ja monenlaiset yhteismusisoinnit) sekä tanssiminen.

 

Liikunta parantaa keuhkoahtaumatautipotilaan ennustetta
”Tupakoinnin lopettamisen ohella fyysisellä aktiivisuudella saattaa olla suurin vaikutus COPD-potilaan ennusteeseen. Tehokkaalla liikkumisella saadaan suurempi terveyshyöty, mutta jo kohtalainen liikunta parantaa vointia ja ennustetta. Jokaisen terveydenhuollon työntekijän on syytä rohkaista COPD-potilaita liikkumaan. Tavoitteena on hengästyä ja hikoilla vähintään puoli tuntia kerrallaan useamman kerran viikossa, mieluiten päivittäin. Monipuolinen liikunta on hyvästä, ja sen tulisi olla mieleistä liikkujalle.” 
Ekroos, Heikki & Katajisto, Milla (2011): Liikunta parantaa keuhkoahtaumatautipotilaan ennustetta. Suomen lääkärilehti 50-52/2011, vsk 66, s. 3819.