Muistelu

Muistelu on oleellisesti kaikenikäisten ihmisten elämään kuuluva asia. Kaikki me muistelemme: yksi lapsuuden kuumia kesiä, toinen opiskelukavereitaan, kolmas viime viikonloppua. Elämä koostuu muistoista.

Vaikka historialliset tapahtumat eivät kerran tapahduttuaan enää muutu miksikään, voidaan samaan tapahtumaan kohdistaa monenlaisia näkökulmia. Asioita voidaan suhteuttaa toisiinsa monella tavalla. Usein muistojen merkitys muuttuu elämän varrella. Nuorena vaikeilta tuntuneet asiat voivat vuosien myötä muuttua jopa huvittaviksi. Joskus muistot kultautuvat. Joskus pieni ikävä tapahtuma – vaikka opettajan lausahdus – saattaa varjostaa elämän myöhempiä tapahtumia ja valintoja. Näkökulmat, painotus ja tapahtumiin liittyvät tunteet ovat vaihtuvia.

 

Muistojen jakaminen voi voimauttaa

Muistojen jakaminen tutustuttaa muiden ihmisten elämäntarinoihin, mieltymyksiin ja ajatuksiin ja voi siten lisää yhteisöllisyyttä. Se auttaa jäsentämään myös omaa elämää. Muistelun avulla elämisen tuntua voi ammentaa menneestä missä tahansa ympäristössä. Hyvistä muistoista saa voimia vaikeiden elämänvaiheiden aikana.

 

Muistelu hoitoyhteisössä

Mielekästä ja mielenkiintoista sisältöä voidaan muistelun avulla tuoda sekä hoitajan että hoidettavan arkipäivään. Muistelu voi toimia mielihyvän lähteenä ja terapiana. Hoitoyhteisössä hyvin ohjattu muisteluhetki luo tasa-arvoiset ja leppoisat puitteet henkilökunnan ja asukkaiden kanssakäymiselle ja lisää kiinnostusta toista ihmistä kohtaan. Tämä ylläpitää ihmissuhteita sekä monipuolistaa keskustelunaiheita. Hoitosuhteille tyypilliset saajan ja antajan roolit vaihtuvat; onhan vanhoilla ihmisillä kunnostaan riippumatta reippaasti enemmän elämänkokemusta ja vaikka heidän olisi oma-aloitteisesti kokemuksistaan vaikeaa – joskus mahdotonta – kertoa, saattavat sopivasti "viritetyt koukut", oikeat kysymykset ja järjestetyt elämykset nostaa esiin todella mielenkiintoisia tarinoita. Kaikki muistelu ei kuitenkaan ole hyödyllistä ja elämänhallinnan tunnetta lisäävää. Käyttäessäsi muistelua ryhmätoiminnan menetelmänä saat tukea muistelun ohjaamiseen liittyviin lainalaisuuksiin tutustumisesta.

 

Muistelun aiheet

Muistelun kohteena voi olla kaikki kulttuurin ja inhimillisen toiminnan alueet kuten koulunkäynti, koti ja perhe, käsityöt, ystävät, vapaa-ajan vietto ja harrastukset, musiikki, kirjallisuus, puutarhanhoito, eläimet, ruuanlaitto ja leivonta, matkailu, kirjeenvaihto, teatteri ja elokuvat, kauneudenhoito, teknologia, kulkuvälineet, asuminen…

Muistelutyöksi kutsutaan menetelmää, joka käyttää muistelua virittäviä toimintamuotoja systemaattisella tavalla.

 

Lähimuistelulla sisältöä arkeen

Säännöllisesti tapahtuva lähimuistelu voi helpottaa uuteen asuinpaikkaan orientoitumista. Silloinkin, kun uudet asiat eivät enää lainkaan tartu muistiverkkoon, ahdistus vähenee, jos turvallisuuden tunne kasvaa. Lähimuistelua ei ohjata tenttaamalla tapahtumia, vaan kertaamalla vaivihkaa mukavia asioita. Ei siis kysytä, mitä sinä olet tänään tehnyt vaan todetaan esimerkiksi: "Saitpa punaiset posket, kun olit kävelylenkillä" tai "Kyllä Siirillä on sitten komea ja kohtelias poika, mukava kun hän kävi sinua katsomassa". Lähimuistelua tukevat vierailuista ja tapahtumista otetut valokuvat, retkiltä tuodut muistot, kävelylenkillä poimitut luonnonkukat maljakossa.

Monessa hoivakodissa on se haaste, että henkilökunta tuntee asukkaat nimeltä, mutta asukkailta puuttuu lähimuistinsa huonontumisen vuoksi vastavuoroinen mahdollisuus. Siksi henkilökunnan valokuvien ja nimien laittaminen esille on tärkeää. Myös asukkaiden kuvat ja nimet voi laittaa kauniisti esille, mikäli se sopii kaikille. Sen jälkeen jokaisella on mahdollisuus huomiota herättämättä tarkistaa, kuka kukin on. Nimiä on mahdollista tarkistaa tiheästikin. Monelle asukkaalle kuvien esillä olo selvästi tuo turvallisuuden tunnetta ja jopa kohentaa omanarvontunnetta.